ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Olen ollut Euroopan parlamentin jäsen 12 vuotta, joista viimeiset puolitoista vuotta parlamentin varapuhemiehenä. Vuosien varrella olen nähnyt, ketkä ovat todellisia vallankäyttäjiä Brysselissä.

Suuret korporaatiot, joilla on rahaa ja resursseja, käyttävät merkittävää valtaa. EU-koneisto on edistänyt globalisaatiokehitystä, jossa pätee suuruuden logiikka pienen ihmisen asian jäädessä toissijaiseksi.

Visioni välittävän Euroopan kehittämiseksi lähtee liikkeelle periaatteesta, että sekä EU:n sisämarkkinoilla että globalisaatiossa täytyy olla reilut pelisäännöt. Ihmistä ei saa unohtaa. Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä.

EU:ssa on ryhdytty Suomen tapaan byrokratiatalkoisiin. Komission paremman sääntelyn ohjelma on ollut tervetullut työkalu turhan byrokratian vähentämiseksi. On kuitenkin varottava, ettei lapsi mene pesuveden mukana. Sääntelyn purkamisen paine on nimittäin kohdistunut myös eurooppalaisen työlainsäädäntöön ja työsuojeluun, toisin sanoen työntekijöiden terveyteen ja jaksamiseen yhteisillä sisämarkkinoilla.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan EU:ssa todetaan vuosittain noin 160 000 kuolemaan johtanutta työperäistä sairaustapausta. Merkittävin kuolinsyy on syöpä. Lähes puolet kaikista työperäisistä kuolemantapauksista on yhteydessä kemikaaleihin.

Komission tutkimuksen mukaan työntekijät pitävät stressiä suurimpana työhön liittyvänä riskitekijänä. Toisena listalla on työergonomia. Tästä huolimatta komissio ilmoitti pari vuotta sitten, ettei se vie suunniteltua työergonomiadirektiiviä eteenpäin, koska pitää sitä turhana sääntelynä. Moni selkäongelmien kanssa kamppaileva lienee eri mieltä.

Aina emme voi syyttää komissiota. Jäsenvaltiot vastustivat, kun komissio ja parlamentti olisivat halunneet kehittää raskaana olevien työntekijöiden suojelun minimitasoa. Kyseistä direktiiviä vastusti valitettavasti myös silloinen Suomen hallitus vihreän vastuuministerin johdolla.

Oma visioni sosiaalisesta Euroopasta ei tarkoita sosiaalipolitiikan keskittämistä Brysseliin. En kannata eurooppalaista minimipalkkaa, en eurooppalaista työttömyyskorvausjärjestelmää enkä muitakaan tulonsiirtojärjestelyitä jäsenvaltioiden välille. Tällaisen kehityskulun salliminen johtaisi moraalikatoon ja ajattelutapaan, että ”kyllä EU maksaa”. Se ei ole reiluutta vaan holhouksen alaiseksi saattamista.

Jäsenvaltioilta ei pidä viedä päätösvaltaa pois pelkän keskittämisideologian vimmassa. Päätökset pitää tehdä mahdollisimman lähellä kansalaista. Ihmisellä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa oman elinympäristönsä asioihin. Kun on vastuuta tehtävistä päätöksistä, tekee myös vastuullisia päätöksiä. Tämä koskettaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin kansakuntiakin.

Keskittäminen ei siis ole itseisarvo, mutta yhteisten sääntöjen laatiminen ja niiden noudattaminen voivat luoda parhaillaan lisäarvoa. Joissain asioissa olemme yhdessä enemmän.

Tällaisia asioita ovat työsuojelun ja kansanterveyden edistämisen lisäksi eittämättä ympäristönsuojelu, ilmastomuutoksen vastaiset toimet, kuluttajansuoja yhteisillä sisämarkkinoilla sekä veronkierron estäminen.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies