ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Eduskunta on lopettanut työnsä sekasortoisissa tunnelmissa. Suuret asiat jäivät päättämättä. Tuhlattiin neljä pitkää vuotta.

Eduskunnassa on yleensä istuntokauden viimeisinä päivinä hyväksytty kasapäin uusia lakeja pitkissä istunnoissa. Asiat piti saada valmiiksi.

Nyt esitykset raukeavat. Pääministeri puhuu tänään sitä, huomenna tätä eivätkä asiat ole hallinnassa. Luottamuspula on huutava. Hallitusta ei johda kukaan.

Hallituksissa on ennenkin ollut erimielisyyksiä. Siinä ei ole mitään uutta. Aikaisemmin pääministeri vieraili eduskuntaryhmissä ja patisteli sopuun ja etsi yhteisymmärrystä. Nyt näin ei tietääkseni ole tapahtunut.

Mitä tapahtuisi työpaikoilla, jos työntekijä viimeisinä työpäivinään heittäisi pitkään valmistellut keskeneräiset työt roskakoriin ja ajattelisi, että tehköön uusi työntekijä kaiken alusta.

Ei työpaikoilla niin voi toimia. Eikä kukaan vastuullinen työntekijä niin toimi. Firma menisi konkurssiin sellaisessa menossa.

Eduskuntavaalien alla keskustellaan entistä enemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja se on hyvä. Keskustelulle antoi aineksia komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, joka väläytti EU:lle omaa armeijaa. Presidentti Sauli Niinistö ilmaisi varovaisen tukensa ajatukselle.

Suhtaudun myönteisesti EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen integraation syventämiseen. Mahdollisuudet yhteistyön tiivistämiseen ovat olemassa. Lissabonin sopimukseen on kirjattu puolustus- ja yhteistyöartiklat. Mikä on niiden merkitys?

Yhteistä puolustusta koskeva lauseke tarkoittaa, että mikäli jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Yhteisen puolustuksen lauseke on siis periaatteeltaan sama kuin Naton peruskirjan viides artikla. Yhteisvastuulauseke velvoittaa unionin ja jäsenvaltiot auttamaan jäsenvaltiota, joka on joutunut terrori-iskun tai luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Ajankohtainen lauseke terrori-iskujen valossa.

Puolustus- ja yhteisvastuulausekkeet ovat olennainen osa Lissabonin sopimusta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusperiaatteita. Tähän asti niistä on kuitenkin puhuttu Suomessa vähän.

EU meni taloudellisen yhteisvastuun tielle, vaikka perussopimukset eivät sitä sallineet. Perussopimuksessa on sen sijaan kirjaus yhteisestä puolustuksesta. Kyseessä on sopimusperusteinen asia, josta on päätetty yhdessä jo monta vuotta sitten.

Suomella ei ole varaa ylenkatsoa EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa ja vähätellä sen merkitystä. Suomen etu on nostattaa asiasta keskustelua eurooppalaisissa pöydissä. Lauseke ei ole eikä se saa jäädä tyhjäksi kirjaimeksi.

EU-maiden johtajat keskustelivat yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta joulukuussa 2013. Se oli ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun asiasta puhuttiin valtion päämiestasolla. Silloin sovittiin yhteistyön vahvistamisesta. Puolustuspolitiikka on huippukokouksen asialistalla seuraavan kerran kesäkuussa.