15
marras
2012

Nato rahapulassa

Osallistuin viikonloppuna Prahassa Naton parlamentaariseen yleiskokoukseen EU-parlamentin valtuuskunnassa. Suomen eduskunnasta paikalla olivat kokoomuksen, perussuomalaisten ja keskustan edustajat.

Kuuntelin useita erinomaisia alustuksia. Selväksi tuli, että Nato on kovassa rahapulassa. Talouskriisi vaikuttaa myös Naton sotilasmenoihin. Prahassa sanottiin monella suulla, että Naton suurin huoli, suoranainen uhka, ovat eri maiden puolustusmenojen leikkaukset.

Esimerkiksi Ranska on ilmoittanut 31 miljardin säästöistä. Myös Espanja, Italia, Hollanti ja Britannia leikkaavat puolustusbudjettiaan merkittävästi.

Ratkaisuksi Naton rahapulaan tarjotaan uusia alueellisia yhteistyömuotoja sekä Naton jäsenille että kumppanuusmaille. Tämä on taustalla myös Suomessa käydylle keskustelulle Islannin ilmavalvonnasta.

Islannin ilmavalvonnan järjestelyt ovat osa Naton uutta alueellista yhteistyötä. Suomessa asiaa perustellaan pohjoismaisella yhteistyöllä, mutta eihän se Naton näkökulmasta mitään Pohjolan yhteistyötä ole vaan selkeästi Naton puitteissa tapahtuvaa toimintaa.

Suomessa pohjoismaista yhteistyötä on EU-kaudella usein väheksytty. Nyt se on tarkoituksenmukaisuussyistä kaivettu naftaliinista perustelemaan Islannin ilmavalvontaan osallistumista.

Kun Nato yrittää keksiä uusia yhteistyömuotoja kustannusten säästämiseksi, puhutaan ns. älykkäästä puolustuksesta, joka on Naton pääsihteerin lanseeraama termi. Siihen myös Naton kumppanuusmaat, kuten Suomi, halutaan mukaan.

Se on älykästä Naton kannalta, mutta onko se älykästä Suomen kannalta? Nyt pitäisi nostaa kissa pöydälle eikä sievistellä puheilla pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Suomen rahoilla ei Naton rahapulaa ratkaista, mutta kun tarve on kova, kaikki pienetkin uudet rahavirrat pyritään hyödyntämään.

Nato tuntuu tällä hetkellä olevan jonkinlaisessa identiteettikriisissä. Keskustelua käydään siitä, pitääkö Naton toimia maailmanlaajuisesti vai ei. Yhä useampi tuntuu kallistuvan sille kannalle, että on keskityttävä artikla 5:n mukaisiin perusasioihin eli jäsenmaiden puolustukseen.

Samalla kriisinhallinnan merkitys vähenee. Kriisinhallinnasta Nato ei juuri nyt ole erityisen kiinnostunut.