Kaikki lähtee tietysti ehdokasasettelusta, jossa kauniit puheet naisten määrästä pitää muuttua teoiksi. Hyvä alku voisi olla, että jokaisessa kunnassa ehdokkaista puolet olisivat naisia ja puolet miehiä. Moni innostuu ehdolle, kun vaan kysytään.
Joskus kuulee väitteen, että naiset eivät olisi innokkaita lähtemään mukaan politiikkaan. Mutta onko tämä totta vai onko meillä ääneen lausumattomia asenteita, jotka estävät jo kysymisenkin? Lähdetäänkö rakentamaan asetelmaa varmoista läpimenijöistä ja täyte-ehdokkaista? Näin ei pitäisi tehdä. Pyydetään parhaat mukaan ja annetaan kuntalaisten valita.
Paljon puhutaan nuorten tukemisesta, mutta päätöksentekoon tulee saada mukaan kaikenikäisiä naisia ja miehiä. Politiikassa ei ole parasta ennen -päivämäärää. Tarvitaan sekä nuoruuden intoa että elämänkokemusta.
Moni voi vierastaa politiikkaan mukaan lähtemistä peläten silmätikuksi joutumista. Kuka haluaa laittaa itsensä likoon, kun sosiaalisessa mediassa kommentoidaan surutta tehtyjä päätöksiä ja päätöksentekijöitä? Kyllä kovaa nahkaa tarvitaan, mutta myös kohtuutta arvosteluun. Tässäkin voivat päättäjät olla toinen toisensa tukena ”kaveria ei jätetä” -hengessä.
Ehdokasasettelun jälkeen seuraava totuuden hetki tulee, kun vaalien jälkeen jaetaan paikkoja. Äänestystulosta kunnioittaen, ovatko paikat auki yhtä lailla miehille ja naisille? Asiat eivät ole niin vaikeita hallita ja oppia etteikö vastuuta pystyisi kantamaan vähemmälläkin kokemuksella. Tässä kohdassa naisten ei kannata arastella, vaan tarttua haasteisiin.
Aina ei pidä vain odottaa, että kysytään: naiset voivat myös itse olla aktiivisia ja hakeutua ehdolle. Naisilla on paitsi oikeus, myös suorastaan velvollisuus osallistua päätöksentekoon. Paitsi että naisnäkökulmaa tarvitaan yhteisten asioiden hoidossa, nainen toimii myös esimerkkinä muille naisille. Hän toimii myös esimerkkinä lapsilleen. Äiti on hyvä päättäjä kotona ja kunnassa. Kunnassa päätettävät asiat ovat hyvin lähellä arkea olevia asioita.
On kuitenkin hyväksyttävä, että kaikki eivät ole politiikasta siinä määrin kiinnostuneita, että haluaisivat ehdolle asettua. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta. Jokainen tekee ratkaisun omalta osaltaan.
Nyt tarvitaan tekoja, ei vain puhetta. Julistuksellisuus ei riitä, jos asiat eivät toteudu käytännössä. Jokaisissa vaaleissa ja valinnoissa meillä on totuuden hetki. Keväällä on vuorossa kuntavaalit. On aika muuttaa tavoitteet teoiksi.
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies
Kirjoitus on julkaistu Keskustanaisten Verkkoavaimessa 19.12.2016