Kahden kerroksen väkeä
Euroopan unioni on menestystarina, mutta yhä ilmeisemmäksi alkaa käydä, että EU on nimenomaan hyväosaisten menestystarina.
Eurooppalaisen yhteistyön piti yhdistää ihmisiä. Yhteisvaluutta euron piti tiivistää yhteistyötä entisestään, mutta onkin käynyt niin, että euro on jakanut Euroopan uusiin jakolinjoihin.
Eurosta on monissa maissa tullut taloudellinen painajainen ja sosiaalisten levottomuuksien aiheuttaja.
Perus- ja ihmisoikeudet on sysätty syrjään, kun Eurooppa säästää itseään hengiltä. Kreikka on saanut Euroopan neuvostolta huomautuksen ihmisoikeuksien loukkauksista.
Tasa-arvopolitiikka on kokenut haaksirikon. Yhä useampi jää työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Vappuna on syytä kysyä, missä on vasemmisto? Suomalaisen vasemmiston ja ay-liikkeen alennustila näkyy paitsi tuoreessa puoluegallupissa myös haluttomuutena puolustaa ja kunnioittaa palkansaajien sosiaalisia perusoikeuksia.
Esko Ahon johtaman keskustan 1990-luvun alun työreformi oli lastenleikkiä verrattuna ns. troikan (EU-komissio, IMF, EKP) linjauksiin ja EU:n nykytodellisuuteen.
Ay-liike, SDP ja vasemmistoliitto ovat hiljaa. Kriisimaiden työreformia ne eivät ole vastustaneet.
Troikan määräyksestä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien sääntöjä on purettu. Työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen epävarmuus ovat lisääntyneet. Missä on solidaarisuus köyhiä kohtaan?
Ei ole ihme, että EU-vastaisuus leviää ja muukalaisviha lisääntyy.
EU-johtajat muistuttavat kansalaisia mielellään rauhan merkityksestä. Nyt heitä on syytä muistuttaa demokratian ja kansalaisten oikeuksien merkityksestä. Oikeusvaltiossa kansallista budjettivaltaa tai perusoikeuksia ei voi luovuttaa kriisin sivutuotteena pois.
EU-johtajien olisi hyvä lähestyä asioita myös tavallisten kansalaisten näkökulmasta. Ei riitä, että hoetaan reilua integraatiota ja sääntöjen noudattamista. Korulauseilla ja mielikuvilla ei Eurooppaa rakenneta.
EU-uutisointia hallitsevat talouskriisi ja pankkien ongelmat. Pieniä uutisia, jotka oikeasti ovat suuria, osuu silloin tällöin myös toisesta todellisuudesta. Ne hätkähdyttävät.
Köyhyysrajan alapuolella elää yksin Britanniassa jopa kolme ja puoli miljoonaa lasta. EU-maissa on 75 miljoonaa yli 15-vuotiasta, joilta puuttuu luku- ja kirjoitustaito. Määrä on lähes yhtä suuri kuin Saksan väkiluku.
Kuten Helsingin Sanomien Tommi Nieminen kirjoitti, olemme matkalla kohti lukutaidottomien liittovaltiota. Miksi tästä ei tehdä isoja otsikoita?
EU-maat ovat jakautuneet kahteen leiriin myös koon mukaan. Isot jäsenvaltiot vievät, pienet vikisevät. Pienten tehtävä on usein vain keksiä hyvät selitykset kotikatsomolle päätösten jälkeen.
Itse haluan puolustaa demokratiaa. Budjettivallan jakaminen Brysseliin ei ole demokratiaa, vaan kansanvallan alasajoa. Eurokriisistä on tullut myös demokratian kriisi.
En halua herätä sellaiseen tilanteeseen, jossa Suomi Saksan kyljessä on vaivihkaa, ikään kuin mykkien vuoropuhelun jälkeen, ajautunut eurooppalaiseen liittovaltioon. Siksi keskustelua Euroopan suunnasta on käytävä koko ajan.
Anneli Jäätteenmäki
kirjoitus on julkaistu Ilkka-lehdessä 1.5.2013