ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroopan parlamentti äänestää keskiviikkona (13.9.) metsien käytöstä osana EU:n ilmastopolitiikkaa. Äänestyksestä voi tulla tiukka. Panokset ovat Suomen kannalta korkeat.

Pöydällä on kaksi vaihtoehtoa, joko parlamentin ympäristövaliokunnan kanta tai olennaisesti sitä muuttava tarkistusesitys. Jakolinja kulkee siinä, tulisiko EU:n rajoittaa jäsenmaiden metsien käyttöä vai tarkastella lähinnä maiden metsänhoitokäytäntöjen kestävyyttä.

Komission antamassa ja ympäristövaliokunnan tukemassa näkemyksessä lisääntynyt metsien käyttö olisi Suomelle laskennallinen päästö. Pidän komission ajamaa linjaa huonona monesta syystä.

EU-maiden metsien käytön taso on vaihdellut. Esitys asettaisi EU-maat eriarvoiseen asemaan metsien käytön suhteen. Suomi olisi esityksen häviäjä. Metsien käyttöä lisäämällä Suomi saisi kontolleen lisää päästöjä ja kustannuksia.

Joutuisimme kompensoimaan leikkaamalla päästöjä entistä enemmän muilta aloilta kokonaisvähennystavoitteemme saavuttamiseksi, tai ostamalla päästöoikeuksia EU:n päästökaupasta. Korvaisimme tuotantomme laskua lisäämällä mahdollisesti puun tuontia rajan takaa, Venäjältä.

En löydä komission linjalle järjellisiä perusteluja. Minua ihmetyttää, miten jäsenmaita eriarvoistava esitys pääsi komissaarien valvovien silmien ohi.

Tiukalla metsien käytön ylärajalla ei saavuteta toivottavaa ilmastohyötyä. Myönteisen ilmastovaikutuksen saavuttamiseksi metsää ei saa käyttää liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Kasvava metsä sitoo hiiltä tehokkaimmin. Kasvun hidastuessa puun kyky sitoa hiiltä laskee.

Metsien käyttö vähenisi esityksen myötä Suomesta ja Euroopasta. Menettäisimme työpaikkoja, erityisesti harvaan asutuilta seuduilta. Hakkuiden kasvu metsäkadon kanssa painivissa maailmankolkissa olisi karhunpalvelus alueiden paikalliselle ympäristölle mutta myös Euroopan taloudelle.

Toisessa vaihtoehdossa sen sijaan tarkastellaan, ovatko EU-maiden metsänhoitokäytännöt kestävällä pohjalla. Siinä asetetaan selkeä ja yhtenäinen yläraja metsien käytölle. Talousmetsien täytyy sitoa hiiltä enemmän kuin niiden käytöstä vapautuu ilmakehään. Jäsenmaita kohdellaan tasapuolisesti.

Jäsenmaiden täytyy luoda suunnitelma vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi siten, että maiden hiilinielut pysyvät samoina tai kasvavat pitkällä aikavälillä vuoteen 2050 mennessä.

Viime viikolla Ylen uutisissa komissaari Katainen totesi, ettei komission tarkoitus ollut rajoittaa puun käyttöä. Ilmastokomissaari Cañete kehui parlamenttia siitä, että se on taipumassa tasapainoisen kompromissin kannalle, joka tarjoaa joustoa jäsenmaille. Kenenkään ei olisi tarvinnut taipua mihinkään, jos komission esitys olisi alun perin ollut kelvollinen.

EU on panostanut biotalouteen. Sen taloudelliset ja ilmastonmuutosta hillitsevät mahdollisuudet ovat valtavat. Nimensä mukaisesti biotalous tarvitsee raaka-aineekseen biomassaa, joka tulee ensisijaisesti metsästä. Uskon, että ilmastotavoitteet ovat yhdistettävissä taloudellisen toiminnan kanssa.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen