ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Yhteiskuntasopimusneuvottelut alleviivasivat sitä, että julkista rahaa on yhä vähemmän jaettavana. Tulevaisuudessa laadukkaita julkisia palveluita järjestetään kansalaisille pienemmin kustannuksin.

Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain valtavia summia rahaa. Suomessa kyse on noin 27 miljardista eurosta. Jos edes osa tästä rahasta voidaan käyttää järkevämmin, niin kyse on suurista parannuksista.

Innovatiiviset hankinnat ovat vastaus tähän tarpeeseen. Innovatiivisilla hankinnoilla voidaan kehittää uusia ja parempia ratkaisuja. Niillä voidaan kannustaa yksityisiä yrityksiä kehittämään uusia tuotteita.

Tämän takia innovatiivisista hankinnoista puhutaan niin paljon. Esimerkiksi nykyisessä hallitusohjelmassa tavoitellaan 5 prosentin innovatiivisten hankintojen osuutta kaikista julkisista hankinnoista.

Tämä on hyvä ja kannatettava ajatus. Joskus innovatiivisista hankinnoista puhuttaessa kuitenkin hämärtyy se, että innovaatiot eivät voi olla julkisten hankintojen tärkein päämäärä.

Julkisten hankintojen tärkein tavoite on veronmaksajien rahojen mahdollisimman tehokas ja järkevä käyttö.

Joskus innovatiiviset hankinnat ovat tällaista tehokasta rahankäyttöä – joskus taas eivät. Vaarana on, että innovaatiohuumassa julkisten hankintojen tärkein päämäärä, veroeurojen järkevä käyttö, unohtuu.

Selvää myös on, että kaikki hankinnat eivät voi olla innovatiivisia. Rakennusviraston ei kannata aina hankkia innovatiivista mutteria tai keskuskeittiön innovatiivista perunaa.

Pahimmillaan innovatiivisissa hankinnoissa rahoitetaan yksityisen puolen tuotekehitysinvestointeja, ilman lisähyötyä julkiselle puolelle. Tämä ei ole julkisten hankintojen tehtävä.

Samoin innovaatiot voivat tarkoittaa sitä, että ostetaan jotain, mitä ei ole vielä olemassa. Ostetaan siis pahimmassa tapauksessa sikaa säkissä, jos hankintaa ei hoideta kunnolla.

Parhaiten hankinnat onnistuvat silloin, kun tiedetään mitä halutaan. Jos taas ei tiedetä, niin tällaisessa tilanteessa tarjoajalla on tilaajaa huomattavasti parempi neuvotteluasema.

Pahimmillaan tämä on näkynyt uusissa tietoteknisissä hankinnoissa, jossa järjestelmän toimitusaika venyy ja lasku kasvaa.

Usein innovatiivisista hankinnoista puhuttaessa unohdetaan, että innovaatiot eivät ole vain uusia laitteita tai palveluita. Myös parempi ja tehokkaampi hankintalain hyödyntäminen voi olla innovaatio.

Yksinkertainen ja samalla merkittävä innovaatio pk-yrittäjän näkökulmasta olisi avoin pienhankinnoista tiedottaminen. Hankintalakia ei sovelleta alle 30 000 euron hankintoihin, jolloin niistä ei tarvitse ilmoittaa hankintalain mukaisesti.

Kuitenkin tällainen pienhankinta voi olla merkittävä lisä monelle yrittäjälle.

Kilpailu paranisi, kun kaikissa Suomen kunnissa näistä pienhankinnoista ilmoitettaisiin avoimesti asiaankuuluvilla nettisivuilla.

Anneli Jäätteenmäki

Euroopan parlamentin varapuhemies

Julkaistu Suomenmaassa 27.8.2015