ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroopan komissio ehdottaa, osana niin sanottua sosiaalisen pilarin toimintaohjelmaa, kahden viikon isyysvapaata ja viiden päivän omaishoitovapaata. Komission ehdotus on historiallinen, koska nyt esitettyjä vapaita ei ole aikaisemmin EU:ssa säännelty.

Nyt moni ihmettelee, että miksi EU puuttuu isyysvapaan ja omaishoidon järjestämiseen. Eikö EU:n pitäisi jättää tällainen säätely kokonaan jäsenmaiden vastuulle?

Hyvä ja perusteltu kysymys. On hyvä miettiä sitä, missä asioissa unionin pitää toimia ja mitkä asiat kannattaa jättää jäsenvaltioille.

EU:ssa on sisämarkkinat ja siksi on loogista, että myös perhevapaista säädetään. Ei voi olla pelkkiä vapaita markkinoita — niiden vastapainoksi tarvitaan myös työntekijöiden suojelua.

EU:lla on jo vuonna 1992 voimaan saatettu äitiysvapaadirektiivi, varsinaiselta nimeltään raskaussuojadirektiivi. Sen tarkoituksena on turvata raskaana oleville työntekijöille minimisuoja äidin ja vauvan terveyden suojelemiseksi. Nyt EU huomioi myös isät ja omaishoitajat.

Edellä mainittujen esitysten kohdalla kyse on minimiharmonisoinnista. Uusi direktiivi ei estäisi toteutuessaan jäsenmaita säätämästä korkeammasta isyysvapaan ja omaishoidon tasosta. Se ei siis huononna niiden jäsenvaltioiden tilannetta, joissa kyseiset vapaat ovat pitempiä.

Vaikka kannatan työelämää koskettavia direktiivejä, en voi kannattaa kaikkia komission puheenjohtajan, Jean-Claude Junckerin, sosiaalisen pilarin yhteydessä esille tuomia esityksiä. Komissio nimittäin haluaa soveltaa sosiaalista pilaria ensin vain euroalueella jättäen uudet keski- ja itäeurooppalaiset jäsenmaat sosiaalisen pilarin ulkopuolelle.

En voi hyväksyä tätä kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy on se, että en halua EU:n sisälle sosiaalista pilaria koskettavia jakolinjoja valuutan perusteella. Se loisi Eurooppaan jännitteitä, joita ei erityisesti viime vuosien jakolinjojen ja konfliktien valossa tarvita.

Toinen syy koskettaa itse euroaluetta. Sosiaalisen pilarin ja EMU:n välille halutaan vetää yhtäläisyysmerkki. Liittovaltion kannattajat perustaisivat euroalueelle suhdannevakausmekanismin euroalueen budjetin tai yhteisen työttömyysturvajärjestelyn muodossa.

Tämä tarkoittaisi, että taantuman aikana euromaa saisi tukea muilta jäsenvaltioilta. Tämä voisi pahimmassa tapauksessa johtaa pysyviin tulonsiirtoihin, kun jäsenvaltiot luottaisivat siihen, että kyllä muut tulevat avuksi jos oma talous sakkaa. Tämä voisi hidastaa välttämättömiä rakennemuutoksia jäsenmaissa.

Järjestely johtaisi toteutuessaan moraalikatoon, joka ennen pitkää vaarantaisi koko euroalueen tulevaisuuden. Sääntöperustaisuuden pitää olla euroalueen kehittämisen pohjana. Kasvu- ja vakaussopimusta on kunnioitettava ja jokaisen jäsenvaltion on pidettävä huolta omasta taloudestaan.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen

Kirjoitus on julkaistu 28.8.2017 osana SOSTE ry:nn Inhimillisempi Eurooppa -blogisarjaa.