ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroopan parlamentti vahvistaa ensi viikolla Strasbourgissa Jean-Claude Junckerin nimityksen komission puheenjohtajaksi. Hän kokoaa jo täyttä päätä uutta komissiota. Nimet pyörivät kuin ruletissa, kun myös muihin EU:n huippuvirkoihin etsitään sopivia henkilöitä.

Suomen hallitus kiirehti nimittämään Jyrki Kataisen omaksi komissaariehdokkaakseen samaan aikaan kun Juncker tuskailee, että naisia ei ole tarpeeksi ehdolla. Pääministeri Alexander Stubb  perusteli Kataisen ”huippuvirkaa” mm. sillä, että hän on Junckerin hyvä ystävä.

Ja tältähän se usein ulospäin näyttää: pienehkö ystävien ja kaverien piiri jakelee virkoja toisilleen. Kannattaisi ehkä perustella valintoja muilla perusteilla kuin kaveruudella.
Suomen hallituksella olisi ollut oiva tilaisuus valita kaksi komissaariehdokasta, miehen ja naisen. Sitähän Euroopan parlamentti on suositellut. Pätevälle naiskomissaarille olisi ollut luvassa raskas salkku.

Juncker oli tällä viikolla poliittisten ryhmien kuultavana. Kovin paljon uutta ei ilmennyt. Juncker näyttäytyy kaavoihin kangistuneena vanhan vallan puolustajana, kun nyt kaivattaisiin dynaamista uudistajaa.

Ongelmana pidetään yleisesti sitä, että Junckerilta puuttuu visio sekä kunnianhimo paremman Euroopan rakentamiseksi. Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän avoimuuden tärkeyttä EU:n uudistamisessa. Vanha valta kätkeytyy kabinetteihin.

Oman ryhmäni tuki Junckerille on ehdollinen. Kriittisiä äänenpainoja kuului keskustelussa paljon. Odotamme Junckerilta entistä selkeämpiä näkemyksiä, miten talous saadaan kasvun uralle.

Energia-asioissa Junckerin mieli on vähän muuttunut ja hänestä on tullut kunnianhimoisempi EU:n energiamarkkinoiden kehittämisessä. Painopiste on suunnattava uusiutuviin energialähteisiin.

Juncker on kokenut ja tarvittaessa itsenäinen poliitikko. On hyvä, ettei hän tule komission johtoon Merkelin tai Cameronin ehdokkaana. Juncker voi olla itsenäisempi kuin Barroso. Aika näyttää.

Juncker on realisti ja käytännönläheinen poliitikko. Ei hän yritä miellyttää miellyttämisen halusta eikä hän yleensä tee tyhjiä lupauksia.

EU:hun kriittisesti suhtautuvat lisäsivät kannatustaan kevään eurovaaleissa. Juncker ei edusta heitä millään tavalla. Hänellä onkin edessään suuri työ palauttaa kansalaisten luottamus EU:ta kohtaan.

Kirjoitus on julkaistu uusisuomi.fi- ja iltalehti.fi-sivustoilla 11.7.2014