Äitiysvapaan taso puntarissa
Euroopan parlamentti äänestää huomenna keskiviikkona niin kutsutusta raskaussuojadirektiivistä. Kättä väännetään siitä, saako äiti 18 vai 20 viikon äitiysvapaan ja minkä tasoisella korvauksella.
Komissio ehdottaa 18 viikon äitiysvapaata ilman ehdotonta täyspalkkausvaatimusta. Parlamentin tasa-arvovaliokunnan tavoitteena on ollut 20 viikon äitiysvapaa täydellä palkalla kaikille eurooppalaisille äideille.
EU:n jäsenmaat ja Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät ovat jakautuneet asian tiimoilta vähintäänkin kahteen ellei jopa kolmeen tai neljään leiriin.
Äänestysten edellä eriseurainen parlamentti hakee kompromissia. Neuvottelussa on ratkaisu, jonka mukaan äitiysvapaa kestäisi vähintään 18 viikkoa: kuusi viikkoa täydellä palkalla ja loput 12 viikkoa korvaus olisi 80 prosenttia palkasta. Vuonna 2020 siirryttäisiin järjestelmään, jolla äideille taattaisiin 20 viikon äitiysvapaa täydellä palkalla.
Myös tasa-arvovaliokunnan alkuperäinen tavoite 20 viikon täyspalkkaisesta äitiysvapaasta on edelleen pöydällä.
Suomessa äidille korvamerkitty osuus vanhempainvapaista on nyt lähes 18 viikkoa eli kompromissiratkaisun mukainen. Alusta kuusi viikkoa on meillä korkeammalla 90 prosentin korvaustasolla ja loppuaika 70 prosentin korvaustasolla. Suuressa osassa työehtosopimuksia äitiysvapaa on kuitenkin kolmen kuukauden osalta jo sovittu palkalliseksi, jolloin KELA -korvaus maksetaan työnantajalle. Parlamentin kompromissiratkaisu on siis varsin lähellä suomalaista mallia mutta se lisäisi meilläkin äitien yhdenvertaisuutta korvaustasossa.
Pikantin lisän keskusteluun tuo EU:n virkamiesten etuudet. EU:n työntekijät, mukaan lukien komission, parlamentin ja eri poliittisten ryhmien työntekijät, ovat jo nyt oikeutettuja 20 viikon täyspalkkaiseen äitiysvapaaseen.
Eniten kiistaa aiheuttaa raha. Elinkeinoelämä pitää vaatimusta täydestä palkasta liian kalliina. 20 viikon äitiysvapaa täydellä palkalla aiheuttaakin lyhytaikaisia lisäkustannuksia etenkin maissa, joissa vapaat ovat lyhyet eli Saksassa ja Englannissa. Suomen elinkeinoelämän kannalta ratkaisu toisi tasa-arvoisempia kilpailuedellytyksiä näiden maiden kanssa.
Paljon olennaisempia ovat kuitenkin pitkäaikaisseuraukset. Jos pitkäaikaisseuraukset ovat positiivisia, voi äitiysvapaan pidentämistä pitää hyödyllisenä investointina.
Naisten osallistuminen työelämään on tärkeää. Syntyvyys on korkeinta maissa, joissa hyvät perhevapaat ja lastenhoitopalvelut tasaavat lapsista aiheutuvaa rasitusta. Samoissa maissa myös naisten työllisyysaste on korkein. Hyviä esimerkkejä ovat Ruotsi, Tanska, Islanti ja Suomi. Naisten työmarkkinoille osallistuminen ja korkea syntyvyys on mahdollista yhdistää ja sitä pitäisi EU:ssa tukea.
Raskaussuojadirektiivin vaikutusarvioinnissa todetaan, että jo yhden prosentin nousu naisten työllisyysasteessa riittäisi kattamaan direktiivistä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi suurempi syntyvyys parantaa talouskasvua korkean tulotason maissa.
Julkisessa keskustelussa suurimman huomion on saanut äitiysvapaa täydellä palkalla. Direktiivi sisältää kuitenkin myös muita parannuksia työtä tekevien äitien asemaan.
Direktiiviehdotuksessa vaaditaan, että äitiysvapaa on luettava työssäolojaksoksi eläkkeitä laskettaessa. Kysymys on tärkeä ja sidoksissa EU:n samapalkkaisuusvaatimukseen. Huonompi tulokehitys tarkoittaa myös huonompia eläkkeitä. Direktiivi kaventaisi naisten ja miesten tulokehityksen välistä kuilua.
Äitiysvapaadirektiivi ei puutu jäsenvaltioiden vanhempainvapaajärjestelyihin. Sen sijaan direktiivi asettaa kahden viikon minimin isyysvapaalle, joka olisi pidettävä äitiysvapaan aikana. Tämä on Suomen mallin mukainen.
EU-parlamentin kannan hyväksyminen direktiivissä toisi parannuksia myös Suomessa monikko- ja adoptioperheiden asemaan sekä niiden perheiden asemaan, joissa on vammaisia lapsia. Esimerkiksi kaksosten ja vammaisten äidit olisivat oikeutettuja pidennettyyn äitiysvapaaseen täydellä palkalla. Alle 12 kuukauden ikäisten adoptiolasten vanhemmat olisivat oikeutettuja samoihin äitiys- ja isyysvapaisiin kuin biologiset vanhemmat. Lisäksi direktiiviehdotuksessa todetaan, että raskaana olevia, äskettäin synnyttäneitä ja imettäviä työntekijöitä ei voi velvoittaa tekemään yötöitä tai ylitöitä. Äideillä olisi työpäivän aikana oikeus imetystaukoihin, jos he palaavat äitiysvapaan jälkeen työelämään.
Direktiiviä sovellettaisiin myös itsenäisiin ammatinharjoittajiin.
Naisvaltaiset alat kantavat pääosan äitiysvapaista aiheutuvista kustannuksista. Raskaussuojadirektiivi ei puutu kustannusten jakoon. On kansallinen kysymys päättää miten äitiysvapaan kustannukset jaetaan yhteiskunnassa ja miten ne työnantajille kompensoidaan. Kaikkien – myös isien – työnantajien tulee osallistua äitiysvapaan kustannusten maksuun. Lapset ovat yhteisiä.
Suomella ja Euroopalla ei ole varaa olla kehittämättä perheiden asemaa. Perhe- ja työelämän parempi yhteensovittaminen edistää sekä perheiden hyvinvointia että työllisyyttä ja talouden kehitystä.