Avoimuudesta ja Apusesta
Avoimuus on päivän sana. Siitä puhutaan paljon sekä täällä Brysselissä EU:n käytävillä että Suomessa. Politiikassa avoimuutta kannattavat kaikki, ainakin puheiden tasolla. Joskus tulee mieleen, että mitä enemmän avoimuudesta puhutaan, sitä varmemmin todella merkittävät asiat valmistellaan salassa kabineteissa.
Ensi hämmästyksestä selvittyäni, yhdistin avoimuuteen myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan Matti Apusen esityksen, että toimittajien puoluekannat olisi hyvä selvittää. Ensin hieman hämmästyin Apusen puheita. Mistä on kysymys? Onko elinkeinoelämä saanut jonkinlaisen avoimuuskohtauksen?
Aamulehden entinen päätoimittaja Apunen on hyvä kirjoittaja, joka mielellään provosoi ja kyseenalaistaa vallitsevia ”totuuksia”. Mutta miksi Apunen ottaa luuppinsa alle vain toimittajat? Onhan yhteiskunnassa monia toimittajiakin tärkeämpiä avainryhmiä.
Ensiksi tulee mieleen Apusen oma taustayhteisö. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton johdon ja muun henkilökunnan puoluekannat. Vai onko lähtökohta se, että elinkeinoelämän tehtävissä ei juuri poliittista hajontaa mielipiteissä ole?
Apunen kirjoittaa, että täydellinen puolueettomuus on illuusio eli harhakuva. Usein radio, televisio ja lehdet kätkeytyvät näennäisen puolueettomuuden taakse. Apusta lainaten voi kysyä: ”Keitä ovat ne vakavailmeiset nuoret ihmiset, jotka käyttävät tiedotusvälineen koko voimaa kirjoittaessaan tuomiokolumnin ministerin typeryydestä tai keski-ikäisten mieskansanedustajien kategorisesta naurettavuudesta? Keitä ovat nämä poliittisen raadollisuuden yläpuolelle asettuneet puujumalat?”
Hyviä kysymyksiä. Jos tutkimus toimittajien puoluekannoista toteutuu, se toisi monia mielenkiintoisia tuloksia. Mitä seurauksia olisi esimerkiksi sillä, jos kävisi ilmi, että Yleisradion uutisten toimittajat ovat pääasiassa kokoomuksen ja vihreiden kannattajia?
Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken lähtökohta. Totta kai journalistien maailmankatsomus vaikuttaa raportointiin. Niin sanottu kotiinpäin vetäminen on joskus aivan varmasti tietoistakin, mutta usein myös tiedostamatonta. Vaikka toimittajat olisivat kuin samasta muotista, toimitusten johdon tehtävä on huolehtia, että kaikki merkittävät mielipidesuunnat saavat äänensä kuuluville.
Brysselissä on noin 15 000 lobbaria, eli edunvalvojaa, vaikuttamassa EU-instituutioiden päätöksentekoon. Suomalaisiakin on koko joukko, mukaan lukien Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ja eri aluetoimistot. Niin sanottu lobbari-rekisteri heitä varten on jo Brysseliin luotu, mutta lobbareiden puoluekantojen julkaiseminen edustaisi uutta avoimuutta. Tässä asiassa suomalaiset lobbarijärjestöt voisivat olla aloitteentekijöinä avoimuuden eturintamassa.
Elinkeinoelämän keskusliitto on Suomen vahvin lobbari. EK:n kanta vaikuttaa Suomen kantoihin ja usein sillä on kanta valmiina ennen kuin Eduskunta tai Euroopan parlamentti on mitenkään reagoinut. Se on sitä oikea-aikaista ja todellista vaikuttamista.
Lobbarijärjestöt ovat siis todellisia valtiomahteja. Mediakin jää jalkoihin. Ainakin kun suomalaiset mediatalot eivät katso aiheelliseksi lähettää toimittajia Brysseliin.
Julkaistu Suomenmaassa 15.10.2010