Yhteistyön puolesta Virolaisen linjalla
Tässä kuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Johannes Virolaisen syntymästä. Syntymäpäivää juhlistetaan monin tavoin. Itse osallistun sunnuntaina Seinäjoella pidettävään juhlaan.
Virolainen oli harvinainen valtiomies. Toista hänen kaltaistaan ei ole eikä taida tullakaan. Hän oli sovintopolitiikan ja kansanvallan puolustaja. Keskustaväelle hän oli elämänsä ehtoopuolella rakas isähahmo.
Pitkän uransa varrella Virolainen koki sekä suuria voittoja että suuria tappioita. Aina hän muisti korostaa, että onnistumiset ja epäonnistumiset kuuluvat elämään ja politiikkaan. Katkeruutta hän ei tuntenut koskaan. Poliittiset iskut hän kesti usein huumorin avulla.
Me nykypäivän poliitikot voimme oppia paljon Virolaisen asenteesta ja toiminnasta. Politiikka on puolueiden ja ihmisten välistä yhteistyötä. Asiat voidaan ratkaista vain sovittelemalla. Monipuoluemaassa kukaan ei voi sanella päätöksiä.
Virolaisen sovintopolitiikan symbolina voi pitää sitä, kun hän ja vanha kiistakumppani Veikko Vennamo hautasivat sotakirveensä hotelli Tornin lounaalla Esko Ahon toimiessa isäntänä.
Kun eurovaalit lähestyvät, poliittinen keskustelu kärjistyy. En pidä siitä, että poliitikot hakemalla hakevat vastakkainasetteluja, joskus jopa omasta puolueestaan.
Oman vaihtoehdon ja omien mielipiteiden esittely saattaa jäädä vähemmälle, jos ehdokkaat itse kaivelevat tikulla erimielisyyksiä. Kyllä media pitää huolen, että kiistat raportoidaan.
Esimerkiksi Timo Soini ja perussuomalaiset eivät ole minun eivätkä toivottavasti puolueenikaan päävihollisia tulevissa vaaleissa. Haluan hakea mieluummin yhteisiä näkemyksiä kuin lietsoa keinotekoisia ristiriitoja.
On myös hyvä muistaa ikivanha viisaus, jonka mukaan tämän päivän poliittinen vastustaja voi olla huomispäivän liittolainen.
Presidentti Mauno Koivisto muistutti Johannes Virolaisen hautajaisissa, että yhteistyökumppaneita arvioidaan ja heitä arvostetaan myös sen nojalla millaista arvoa he antavat toistensa arvossa pitämille asioille.
Koivistoa oli lämmittänyt se, että Virolainen osallistui yhdessä sosiaalidemokraattien kanssa Väinö Tannerin elämäntyön kunnioittamiseen.
Poliittinen keskustelu menee usein inttämiseksi ja syyttelyksi. Kaikki eivät pysty Virolaisen tavoin sanomaan tappion hetkellä: kansa on puhunut, pulinat pois!
Virolainenkin myönsi aikanaan, että suomalaisessa politiikassa on ollut ja on runsaasti niitä, jotka eivät koskaan anna anteeksi, jos jäävät tappiolle tai tuntevat tulleensa loukatuksi. Raskasta on pitkävihaisen ja herkkänahkaisen elämä.
On helppo yhtyä Virolaisen juhlavuonna hänen toivomukseensa parinkymmenen vuoden takaa, että suomalainen politiikka olisi nykyistä lämpimämpää, inhimillisempää, toista osapuolta ymmärtäväisempää ja sen henki vakavuudessakin nykyistä myönteisempää.
Valoisa elämänusko ja huumori olivat Virolaisen aseet myös silloin, kun Suomi ja suomalaiset olivat vaikeuksissa. Pessimistien keskelläkin Virolainen oli ikuinen optimisti.
Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko
Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 10. tammikuuta 2014