Virkamiehet, poliitikot ja lobbarit
Kun peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson nimitti jälleen uuden sote-työryhmän, hän samalla vahvisti, että Kataisen hallituksen lainvalmistelu ontuu pahasti.
Osinkoveropäätösten yhteydessä nähty valmistelufarssi oli todennäköisesti vasta alkusoittoa siitä mitä on tulossa.
Peruspalveluministerin toiminta vahvisti myös sen, että poliitikot ovat valtionhallinnon päätösten valmistelun heikoin lenkki. Poliitikkojen rooliin tarvitaan suurin muutos. Virkamiehet ovat tuuliajolla, jos poliittinen ohjaus on sekavaa.
Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti siitä, mitkä ryhmät vaikuttavat hallituksessa ja yleensä valtionhallinnossa tehtyihin poliittisiin päätöksiin.
Taustalla on keskustelu poliitikkojen, virkamiesten, etujärjestöjen ja lobbarien roolista. Kaikilla on oma tehtävänsä. Hallitus ei voi ulkoistaa työtään konsulteille tai lobbareille.
Suomessa virkamiehet hoitavat tonttinsa hyvin erityisesti kun on kyse tavanomaisten, rajattua aluetta koskevin lakien ja hankkeiden valmistelusta. Jos ministereillä on tarvittava asiantuntemus, tuloskin on yleensä kohtuullisen hyvä.
Suurimmat ongelmat aiheutuvat kiireestä ja laajassa hallituskoalitiossa, kuten nyt Kataisen kuuden puolueen hallituksessa, poliittisista erimielisyyksistä. Virkamiesten on mahdoton valmistella, jos selkeä poliittinen ohjaus puuttuu.
Yhteistyö ministeriöiden ja ministerienkin välillä on usein heikkoa. Guzenina-Richardsonin ja Paula Risikon ontuva yhteistyö on tästä kuvaava esimerkki. Kun kukin puolustaa omaa reviiriään, kokonaisetu unohtuu.
Poliitikkojen tehtävänä on tasapainoilla etujärjestöjen ja lobbareiden paineessa niin, että luottamus päätöksentekojärjestelmään säilyy. Tämä on mahdollista vain niin, että poliitikot kuulevat tasapuolisesti kaikkia tahoja ja ennen kaikkea kansalaisia, joilta heillä valtakirja päätöksentekoon on. Kumartamalla liiaksi yhteen suuntaan pyllistetään toisaalle.
Lobbareilla ja etujärjestöillä on päätösten valmistelijoina jo lähtökohtaisesti oma lehmä ojassa. Läpinäkyvyys ja tasapuolisen tiedon tuottaminen eivät kuulu heidän työmoraalinsa vaatimuksiin.
Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro -blogissa.