Viisikon uudet seikkailut
Keskusta etsii jälleen puheenjohtajaa, voittajatyyppiä, joka palauttaisi puolueen hallitukseen ja vaalivoittojen tielle. Samalla puolue pysyy otsikoissa. Aina ei ole kuitenkaan selvää, onko otsikoissa pysymisestä hyötyä vai haittaa.
Nyt alkavat Viisikon uudet seikkailut Enid Blytonin seikkailukirjojen tapaan. Jokainen voi valita oman suosikkinsa: Viisikko pulassa, Viisikko karkuteillä ja ehkä lopussa kuitenkin, Viisikko jälleen yhdessä.
Ehdokasviisikossa kukin soittelee omalla tyylillään. Kun mukana on veteraanitason kokemusta ja nuoruuden intoa sekä vielä keski-iän harkintaa, kvintetin voi olla joskus vaikea löytää yhteistä säveltä.
Toivottavasti viisikon puheet pysyvät kuitenkin asialinjalla. Keskustalla ei ole varaa turhien henkilöriitojen lietsomaan hajaannukseen. Silti voi harrastaa rapsakkaa keskustelua.
Moni on harmitellut, ettei ehdokkaiden joukossa ole naisia. Itse en pidä tätä suurena ongelmana. Ajat ja tilanteet vaihtelevat, ja keskusta on näyttänyt jo kaksi kertaa ennakkoluulottomuutensa valitsemalla puheenjohtajaksi naisen. Muilla puolueilla ei ole vastaavia näyttöjä.
Keskustan johtopaikoista on perinteisesti käyty kova kilpailu. Valinnan jälkeen uusi puheenjohtaja pääsee heti johtamaan kuntavaalikampanjaa. Puolueen toimintatapojakin pitäisi uudistaa sekä järjestöllisesti että poliittisesti.
Puoluekokous on kovan paikan edessä. Nyt eivät vanhat konstit auta. Usein asiat muuttuvat uudeksi ja paremmaksi kriisien kautta. Myös Keskusta kulkee vaikeuksien kautta voittoon.
Puolueen uudistaminen ei tarkoita vain kasvojen vaihtamista. Näköalattomuus ja vanhojen fraasien toistaminen onnistuvat yhtä hyvin uusilta kuin vanhoiltakin tekijöiltä.
Vanhojen puolueohjelmien ulkolukuun kykenee jokainen, mutta uusien avauksien ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen on paljon vaikeampaa. Nyt tarvitaan puheenjohtajaa, joka kertoo ennen kaikkea Keskustan tavoitteista paremman yhteiskunnan rakentamiseksi.
Puheenjohtajan on kyettävä innostamaan ihmisiä. Ripaus iloa ja eloa, miksei myös rakkauden ja toivon sanomaa, kuuluu automaattisesti puheenjohtajan toivottaviin ominaisuuksiin. Ketä kiinnostaa tulla sellaiseen joukkoon, joka käpertyy itseensä?
Valittavan henkilön on oltava ensisijaisesti kiinnostunut puolueen puheenjohtajuudesta. Pääministeri valitaan eduskuntavaalien tulosten perusteella, mutta puheenjohtajana on toimittava, kävi vaaleissa miten tahansa.
Keskusta tarvitsee jälleen uuden alun. Nyt olisi hyvä tietää ehdokkailta, mitä uudella alulla tarkoitetaan. Halutaanko paluuta johonkin menneeseen ja ns. vanhoihin hyviin aikoihin vai olisiko ehdokkailla jotakin tuoreempaa takataskussaan.
Keskusta järjestää ensi kertaa jäsenäänestyksen puheenjohtajasta. Mitä se merkitsee, on toistaiseksi arvailujen varassa. Jos kukaan ehdokkaista ei jäsenäänestyksessä saa ylivoimaista voittoa, puoluekokouksen merkitys tietenkin kasvaa.
Itse en vielä tiedä ketä äänestän Rovaniemen puoluekokouksessa, ja voi olla, että neuvoa-antavan jäsenäänestyksen aikaan moni muukaan ei tiedä kenelle aikoo äänensä antaa.
Moni miettii vielä valintaansa. Meillä on tarjolla sellaisia ehdokkaita, joiden keskinäinen arvioiminen on paljon vaikeampaa kuin vaikkapa sellaisessa tilanteessa, jossa Mari Kiviniemi olisi ollut kisassa mukana Paavo Väyrystä ja Mauri Pekkarista vastaan.
Elämme jälleen mielenkiintoisia aikoja keskusta historiassa.
Julkaistu Suomenmaassa 27.4.2012