ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Tällä viikolla koko läntinen maailma pidätti hengitystä, kun amerikkalaiset valitsivat itselleen presidenttiä. Vastoin kaikkia odotuksia republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi kohonnut liikemies Donald Trump valittiin maailman vaikutusvaltaisimpaan tehtävään.

Trumpin kokemus poliittisen tehtävän hoitamisesta on pyöreä nolla. Hänen kampanjointiaan kuvailtiin muun muassa populistiseksi sekä vähemmistöjä ja naisia syrjiväksi. Kampanjan aikana ehdokas Trump tuli tunnetuksi ennenäkemättömän räväköistä lausunnoistaan. Hän on luvannut muun muassa rakennuttaa muurin Yhdysvaltojen ja Meksikon väliselle rajalle tyrehdyttääkseen Meksikosta USA:han suuntautuvan laittoman maahantulon.

Poliittinen eliitti, älymystö ja media molemmilla puolilla Atlanttia asettuivat Hillary Clintonin taakse. Trump kuitenkin valittiin ja maailmanloppua ei tullutkaan. Edes pörssikurssit eivät syöksyneet asiantuntijoiden ennustamalla tavalla.

Heti kiitospuheesta kävi selväksi, että ehdokas Trump ja presidentti Trump ovat kaksi eri persoonaa. Nyt odotamme, mikä Trumpin poliittinen linja käytännössä tulee olemaan. Trumpin valinnan käytännön vaikutuksia Yhdysvaltojen kansainvälisiin suhteisiin on hankala arvioida.

Toivoin itse Hillary Clintonin valintaa. Vaalien tulosta tulee kuitenkin kunnioittaa. Äänet on laskettu ja demokratia on puhunut.

Suurin osa Trumpia äänestäjistä tuskin uskoi ehdokkaansa räikeimpiä väitteitä. Ilmiön leimaaminen populismiksi on liian yksinkertainen selitys. Trumpin äänestäjien leimaaminen populistin harhauttamiksi hölmöiksi on kansalaisten aliarvioimista.

Valintaan kanavoitui paljon turhautumista ja tyytymättömyyttä. Politiikan keinoin ei ole tyydyttävästi kyetty ratkaisemaan kansaa koettelevia ongelmia. Brexit on osa samaa ilmiötä Euroopassa.

Globalisaatio on tuonut paljon hyvää. Se on luonut työtä ja toimeentuloa, parantanut tiedon saatavuutta ja avoimuutta. Globalisaation ansiosta köyhyyttä on pystytty vähentämään maailmanlaajuisesti ja ihmisoikeudet ovat vahvistuneet.

Tämä ei ole kuitenkaan tuonut hyvää kaikille. Yksinkertaisin esimerkki globalisaation varjopuolista on tuhansien teollisuustyöntekijöiden jääminen työttömäksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa tuotannon siirryttyä halvemman hintatason maihin. Tuloerot länsimaissa ovat kasvaneet.

Keskustelu globalisaation mukanaan tuomista huonoista puolista on tukahdutettu liian pitkään. Globalisaatiokritiikki on yksisilmäisesti leimattu globalisaation vastustamiseksi ja takapajuisuudeksi. Nyt tyytymättömyys on löytänyt purkautumistien.

Pelkkiin tunteisiin vetoavaa politiikkaa vastaan voi käydä avoimella keskustelulla globalisaation haitoista.

Ongelmiin on löydettävä ratkaisuja, jotka eivät automaattisesti tarkoita sisäänpäinkääntyneisyyttä, siltojen polttamista ja rajojen sulkemista.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies