ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, kuten laulussakin sanotaan. Loman alkamisen kunniaksi kerron yhden pikku tapauksen Strasbourgin istuntoviikolta. Euroopan parlamentti on lomalla elokuun.

Päätin avata uuden pankkitilin Ranskassa. Olin kyllästynyt edelliseen pankkiini ja päätin vaihtaa pankkia. Tilillä ei juuri rahaa ollut ja palvelu oli sen mukaista. Lisäksi pankkikortissani luki itsepintaisesti mieheni sukunimi, vaikka tilin oli avannut Anneli Jäätteenmäki. Tässä pankissa olin Anneli Melleri.

Kävelin uuteen pankkiin ja ilmoitin asiani. Passi oli mukana, jotta voin todistaa henkilöllisyyteni.

Pankkivirkailija ilmoitti ystävällisesti, että tänään se ei onnistu. On sovittava tapaaminen toisen virkailijan kanssa ja hankittava todistus maksamistani veroista.

Ymmärrettävää. Henkilötiedot tarkistetaan ja vuoden lopussa Suomen verottajalle menee tieto saamistani koroista. Viime vuonna 23 senttiä.

Keskustelumme jatkui ja yritimme etsiä aikaa, jolloin virkailija olisi paikalla. Yht’äkkiä virkailija kysyi, miksi minä avaan tilin eikä mieheni.

Vastasin ystävällisesti, että joudun käymään Ranskassa kerran kuukaudessa työmatkalla, mieheni ei.

Yllätyin kysymyksestä täydellisesti. Ranskassa kysytään vielä vuonna 2014, miksi nainen avaa tilin pankissa, kun kerran aviomieskin on olemassa.

Menin takaisin entiseen pankkiini. Kerroin aikeistani vaihtaa pankkia. Virkailija pahoitteli ja oli kovin ystävällinen. Kyseli syitä.

Ihmettelin, miksi pankkikortissani lukee Anneli Melleri, vaikka sen nimistä henkilöä ei ole olemassa.

Ranskassa on kuulemma tapana, että pankkikortti tulee miehen sukunimelle.
Virkailija kirjoitti käsin hakemuksen, jolla anoin, että pankkikorttini olisi omalla nimelläni. Nyt odotan uutta pankkikorttia. Hyväksytäänköhän hakemukseni?

Euroopan unioni ei sentään kaikkia asioita ole yhtenäistänyt. EU:ssa on suuria maakohtaisia eroja. Tasa-arvo ja pankkikäytännöt vaihtelevat.

Voihan olla, että ulkomaalaisella on Suomessakin omat hankaluutensa avata pankkitili. Siitä minulla ei ole kokemusta. En kuitenkaan usko, että suomalainen pankkivirkailija ihmettelee, miksi nainen avaa omalla nimellään tilin.

Pankkiasioilla opin, että haluttaessa tieto yli maarajojen kulkee. Pankki oli hankkinut tiedot aviosäädystäni ja saanut myös selville, että puolisollani ja minulla on eri sukunimi.

Joskus tieto siis kulkee, mutta miksiköhän tiedot veronkiertotapauksissa eivät kulje. Luulen, että kyseessä on tahdon puute. Pieniä tilejä kontrolloidaan, mutta isot siirrot jäävät pankeilta ja verottajalta ”huomaamatta”.

Oma ongelmani ei ollut suuren suuri, vaikka onhan siinä periaatteellinen puolensa. Oma  nimi on kuitenkin yksi perusasia, jonka luulisi kuuluvan automaattisesti nykypäivän eurooppalaiseen todellisuuteen.

Tasa-arvo etenee pienin askelin, mutta siihen täytyy uskoa, että se etenee sittenkin.

Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 25. heinäkuuta 2014