ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Osuustoimintaväkeä Suomesta ja Baltian maista kokoontui Brysselissä keskustelemaan Venäjän ja EU:n välisten sanktioiden vaikutuksista tuottajille. Kutsujana toimi Pellervo-seura.

Aihe on meille yhteinen ja tärkeä. Kaikki vähänkään asioita seuraavat ymmärtävät myös tilanteen hankaluuden.

Suomi ja Baltian maat ovat kärsineet pakotteista ja markkinoiden sulkeutumisesta ankarasti. Ymmärrämme kuitenkin, että EU:n voima on yhtenäisyydessä. EU:n uskottavuus on julistusten lisäksi konkreettisissa toimissa.

Aito solidaarisuus vaatii, että menetyksiä korvataan myös taloudellisesti. Eurooppa-neuvosto on vaatinut komissiota panemaan kiireellisesti täytäntöön tukitoimenpiteet viljelijöiden avustamiseksi.

Jäsenmaiden luottamusta toisiansa kohtaan mitataan nyt ennennäkemättömällä tavalla, kun Iso-Britannia on kansanäänestyksellä päättänyt erota unionista. Virallista eroanomusta odotetaan Brysselissä samalla, kun maan sisäpolitiikka on lievästi ilmaistuna pois vanhoilta raiteiltaan.

Aika näyttää, miten britit pärjäävät ilman Euroopan unionia. Varmaankin jollain tavalla. Aurinko nousee ja laskee, kauppa käy ja englanti on edelleen maailmankieli.

Suomella ja Baltian mailla ei ole yhtä suurta toimintavapautta. Meidän vahvuutemme on yhteistyössä ja ketterässä reagoinnissa maailman muutoksiin.

Se, että sulkisimme itsemme vapaaehtoisen, rauhanomaisen ja jokaisen jäsenen hyvinvointia parantamaan pyrkivän yhteisön ulkopuolelle, on mielestäni kovin kaukaa haettu ajatus.

Silti ymmärrän erittäin hyvin Euroopan unionia vastaan koetun tyytymättömyyden ja jopa vihamielisyyden.

EU ei ole täydellinen, eikä aina edes kohtuullinen. Unionissa ei tiedetä kaikkea, eikä pystytä tuottamaan kaikille parasta. Sellaisen kuvittelu ja vaatiminen ei ole realistista. Vain diktaattorit voivat olla ehdottomia. Sellaisia EU:ssa ei ole.

Vakavasti otettavan EU-kriitikon täytyy pystyä vastaamaan, mikä olisi nykymuotoisen unionin vaihtoehto. Kun haukumme unionia, katsomme samalla peiliin. Suomi on ollut maailman vauraimman, ja puutteistaan huolimatta demokraattisen, klubin jäsen yli kaksikymmentä vuotta. Olemme jo vanha jäsenmaa.

Vastuutaan ei voi paeta, eikä entiseen pysty palaamaan. Nostalgia ja haikea muistelu ovat mainioita asioita populaarimusiikissa, mutta politiikan suuntaviivoiksi ne eivät sovellu.

Latvialainen osuustoimintamies ruoti latvialaisten maanviljelijöiden ahdinkoa ja koko maan rajua rakennemuutosta. Tarina oli synkkä ja hyvin tuttua kuunneltavaa. Kun kertomus eteni maaseudun tyhjenemiseen ja ihmisten maastamuuttoon leveämmän leivän perään, kuuntelin samalla suomalaista lähihistoriaa.

Jos sadoille tuhansille suomalaisille ei olisi aikanaan ollut Ruotsia, Yhdysvaltoja ja muita avoimia, työpaikkoja tarjoavia maita, olisiko meidän tulevaisuutemme ollut parempi?

Kun latvialainen nuoripari jättää pienen lapsensa isovanhempien hoiviin ja hyppää halpalentoyhtiön koneeseen kohti Isoa-Britanniaa, päätöstä ei ole tehty kevyin perustein. Nyt tuo ovi on sulkeutumassa. Monella päättäjällä on edessään syvän itsetutkiskelun paikka.

Suomalaiset tekivät EU-ratkaisunsa syvän laman aikana kärjistyneessä ilmapiirissä. Kaikki eivät vieläkään ole hyväksyneet tulosta. Heillä on täysi vapaus olla eri mieltä loppuikänsä, sekin kuuluu demokratiaan. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että Suomi ja useimmat suomalaiset ovat hyötyneet jäsenyydestä valtavasti.

Pienen, avoimen, viennistä riippuvaisen maan, jossa on erittäin vahva ja tehokas hallinto, taitavat virkamiehet, syvälle juurtuneet demokraattiset perinteet, hyvin korkea koulutustaso sekä vapaa ja riippumaton moniääninen media, kannattaa osallistua eurooppalaiseen lainsäädäntöyhteistyöhön.

Suomen vahvuus on kompromissitaidossa ja loppuun asti viedyissä neuvotteluissa, joiden lopputulosta myös kunnioitetaan. Meidän nyrkkimme on kuitenkin niin pieni, että harva huomaisi sen lyömistä pöytään. Vielä heikommin ääni kuuluisi klubin ulko-ovea hakatessa.

Äänimäärämme hukkuvat virhemarginaalien sisään. Siitä huolimatta meitä kuunnellaan ja pystymme vaikuttamaan asioihin, usein kokoamme enemmän.

Suomella on kaikki edellytykset pärjätä nyt ja tulevaisuudessa. Käpertyminen sisäänpäin on itsensä väheksymistä ja tulevien mahdollisuuksien mitätöimistä.

Suomi on kautta historiansa pärjännyt parhaiten silloin, kun yhteisesti sovittuja sääntöjä noudatetaan.

Yksityiskohdista ja lakiehdotuksista voi ja pitääkin demokratiassa kiistellä, tarvittaessa rajustikin, mutta yhteistyön luontevin paikka on edelleen Euroopan unioni.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies