ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroopan unionissa valmistellaan uutta tietosuoja-asetusta. Ehdotusteksti on herättänyt hämmennystä ja se kaipaakin tarkistusta. Pelottelu sillä, että asetus veisi sukututkimuksen täydelliseen perikatoon, on kuitenkin aiheetonta.

Asetuksessa on määritetty, että sitä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jota tehdään ilman ansaintatarkoitusta henkilökohtaisen tai kotitaloutta koskevan toiminnan yhteydessä. Suomen henkilötietolaissa puhutaan vastaavasti tavanomaisista yksityisistä tarkoituksista.

Sukututkimuksen käytännesäännöissä pidetään tavanomaisina yksityisinä tarkoituksina sitä, että sukututkija näyttää tutkimustietojaan vain omaan lähipiiriin kuuluville henkilöille tai toiselle sukututkijalle.

Näin suuri osa suomalaisista sukututkijoista voisi jatkaa harrastustaan samalla tavoin kuin tähänkin asti, tietosuoja-asetuksen estämättä.

Asetusehdotuksessa on kuitenkin erittäin suuri puute: siellä ei mainita lainkaan sukututkimusta. On kummallista, että laajojen kansalaispiirien yleisesti hyväksyttyä ja kehittävää harrastusta, jossa nimenomaan operoidaan henkilötiedoilla, ei huomioida millään tavoin.

Tämän vuoksi sukututkimuksen sääntely on 6. artiklassa mainittujen henkilötietojen käsittelyn yleisperiaatteiden varassa. Niiden perusteella asetus voi tiukimmillaan edellyttää, että sukukirjan julkaisijan pitää pyytää kirjallinen suostumus kaikilta elossa olevilta henkilöiltä, joiden tiedot julkaistaan sukukirjassa.

Historiallinen tutkimus muodostaa kyllä poikkeuksen yleisperiaatteista tietyin edellytyksin, mutta nämä edellytykset ovat sukututkimuksen kannalta vaikeasti tulkittavia.

Sukututkimuksen kannalta parasta olisi, jos sukututkimus kirjattaisiin asetukseen samalla tavoin tietojenkäsittelyn erityisenä tarkoituksena kuin Suomen henkilötietolaissa (18 §) on tehty. Henkilötietolaki kelpaisi mainiosti uuden asetuksen malliksi.

Tavoitteena tietosuoja-asetuksella on yhdenmukaistaa eurooppalaisia käytäntöjä. Suomi voisi nyt näyttää esimerkkiä: henkilötietolaki on toiminut hyvin ja sen kautta on löydetty hyvä tasapaino yksityiselämän suojan ja suurta yleistä hyväksyntää nauttivan sukututkimusharrastuksen välille.

Suomen mallia voi kehua muutenkin: Suomen sukututkimusseuran johdolla ja yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa tehdyt sukututkimuksen käytännesäännöt (2008, päivitys 2013) ovat osoitus hyvästä yhteisymmärryksestä ja sukututkijoiden omaehtoisesta yhteiskunnallisesta vastuusta tietosuoja-asioissa.

Tämä artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Teppo Ylitalon kanssa. Ylitalo on Suomen sukututkimusseuran puheenjohtaja.