Stubb, lobbaus ja EU
Osallistuin eilen lobbauksesta käytyyn keskusteluun, jonka järjesti EU:n päätöksenteon avoimuutta ajava ALTER-EU -järjestö. Lobbaus ei ole hyvä eikä paha asia; se on joskus jopa välttämätöntä.
EU:n lobbarirekisterissä on edelleen suuria puutteita. Jotta kaikki EU-edunvalvontaa harjoittavat yritykset saadaan mukaan rekisteriin, on rekisteröityminen tehtävä pakolliseksi.
Viimeistelen tätä kirjoitusta samaan aikaan, kun entinen meppikollegani Alexander Stubb ilmoittautuu tavoittelemaan kokoomuksen puheenjohtajan ja pääministerin pestiä. Onnea hänelle!
Kun Stubb on nyt esillä, voinee muistuttaa siitä, että meppiaikanaan Stubb ja hänen edustamansa konservatiiviryhmä vastustivat pakollista lobbarirekisteriä EU:ssa.
Nyt tilanne on onneksi muuttunut. Vuosien väännön jälkeen EPP on saatu kannattamaan rekisteriä. Toivottavasti myös Stubb on muuttanut kantaansa.
Joku saattaa kysyä, että miksi lobbauksesta kohkataan niin paljon.
Siitä pitää puhua, koska lobbauksella on vahva vaikutus EU:n lainsäädäntöön. EU:n arkea on ollut esimerkiksi se, että pankkialan lobbarit ovat vahvasti vaikuttaneet pankkiriisin taustalla ja vaikuttaneet pankkiunionin sisältöön.
Euroopan finanssisektori on käyttänyt 120 miljoonaa euroa lobbaukseen. Tulosta on tullut.
Veroparatiisien lopettaminen ja veronkierron kitkeminen ei ole ollut finanssisektorin 1700 lobbarin listoilla.
Veroparatiisien lopettaminen olisi pitänyt kytkeä pankkiunionin syntyyn. Nyt ei niin tapahtunut.
Lobbarikäytäntöjä on tiukennettava. Suomen eduskunnan tapaan asiantuntijoiden kuulemiset on tehtävä pakolliseksi EU-parlamentin valiokunnissa. Niiden on perusteltua kuulla teollisuuden, etujärjestöjen, ympäristöjärjestöjen ja kuluttajien näkemyksiä.
Päätöksentekijöiden on tiedettävä miten direktiivit ja lait vaikuttavat yritysten, ihmisten ja yhteiskunnan toimintaan. Vaikuttaminen on laillista mutta sen oltava avointa.
Suomen eduskunnan tapaan parlamentin mietintöihin on myös lisättävä edunvalvojatahojen nimet, joita on kuultu mietinnön laatimisen aikana. Lobbaritkin voivat täten osoittaa, että he ovat olleet ahkeria. Ja joutuvathan he itsekin kirjaamaan työpaikoissaan keitä päättäjiä he ovat tavanneet.
Avoimuus lisää luottamusta. Ja luottamuksen lisäämistä EU tarvitsee.
On valitettavaa, että tätä “lainsäädännöllistä jalanjälkeä” ei ole vielä otettu Euroopan parlamentissa käyttöön. Toivon, että uusi parlamentti ottaa sen alusta asti täysimääräisesti käyttöön.
Brysselissä on tuhansia lobbaajia. He tapaavat komissaareja, meppejä ja virkamiehiä. Heidän työnään on vaikuttaa direktiivien sisältöön.
Edunvalvovat kertovat paljon tärkeää tietoa. Mutta on muistettava, että lobbari kertoo vain yhden, edustamansa tahon näkökulman.
Päätöksentekijän vastuulla on kuulla eri tahoja ja muodostaa kanta. Kansalaisilla on oikeus tietää keitä asiantuntijoita komissio ja mepit tapaavat.
Olen toiminut Euroopan parlamentissa oman ryhmäni vastuuhenkilönä ja varjoraportoijana lobbausasioissa. Avoimuuden puolesta aion toimia myös seuraavassa parlamentissa, jos tulen valituksi.
Anneli Jäätteenmäki
Blogi on julkaistu uusisuomi.fi- ja iltalehti.fi-sivustoilla 29.4.2014