ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Kaikessa julkisien  rahan käytössä tulee olla julkinen tilivelvollisuus, julkinen tarkastus ja läpinäkyvyys.

EU:n kriisirahaston toiminta ei voi olla mikään poikkeus. Siinäkin on noudatettava avoimuutta.

Avoimuus ja valvonta on sitä tärkeämpää mitä suuremmista rahasummista on kyse. Ja kriisirahastoissa kyse on valtavista summista. Pankkisalaisuuteen ei voi vedota koska kyse julkisista rahoista.

Nyt on luotu tulosnsiirtojärjestelmä euron pelastamiseksi, jota ei valvota ja jonka rahojen käytöstä ei saa tietoja. Uskomatonta, että näin voidaan toimia vuonna 2011.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei pääse valvomaan julkisten varojen käyttöä EU:n nykyisissä ja tulevissa kriisirahastoissa. Näissä puhutaan kuitenkin monta kertaa suuremmista summista veroeuroja kuin esimerkiksi EU:n koko vuosibudjetti on.

EU-johtajat kokoontuvat jälleen tänään EU:n talouskriisiä käsittelevään kriisikokoukseen. Euron tulevaisuus on vaakalaudalla.

Valtioiden joukkovelkakirjoja on perinteisesti pidetty riskittöminä sijoituskohteina. Riskittömyyttä on perusteltu valtioiden veronkanto-oikeudella. On ajateltu, että veroja korottamalla valtiot pystyvät joka tapauksessa maksamaan velkansa takaisin.

EU-maiden ylivelkaantumisen myötä riskittömyyden käsitettä on jouduttu tarkistamaan. Kreikan kohdalla on jo myönnetty, että se ei pysty maksamaan velkojaan takaisin.

Kreikka on joutunut velkasaneeraukseen. Sen velkojen maksuaikoja on pidennetty. Myös velkapääomaa on leikattu.

Toisin sanoen sijoittajat ovat joutuneet vastuuseen.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja Saksan liittokansleri Angela Merkel vaativat maanantaina sijoittajien vastuusta luopumista euromaiden mahdollisissa tulevissa velkajärjestelyissä. Kreikasta halutaan tehdä tältä osin yksittäistapaus.

On tärkeää, että sijoittavat kokevat euromaiden joukkovelkakirjat turvallisina sijoituskohteina myös jatkossa. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua luopumalla sijoittajien vastuusta kokonaan.

Euromaiden tulevan pysyvän vakausmekanismin tarkoitus on antaa jäsenmaille lisäaikaa saattaa taloutensa takaisin tasapainoon. Sijoittajavastuu on ollut tähän asti tärkeä osa vakausrahastoa. Siitä luopuminen olisi suuri suunnanmuutos.

Suomelle on kertynyt EU-maiden velkakriisistä sitovia vastuita yhteensä jo noin 30 miljardin euron edestä. Todennäköistä on, että Suomen vastuut tulevat lähivuosina vain kasvamaan.

Ei saa käydä niin, että suomalaiset veronmaksajat joutuvat maksamaan huonosti taloudestaan huolta pitäneiden maiden kulutusjuhlat.

Jäsenmaiden pitää olla jatkossakin ensisijaisesti vastuussa ainoastaan omista veloistaan. Lisäksi kriisitilanteissa myös yksittäisten sijoittajien on kannettava vastuuta.

Suomen ei tule antaa EU:n avoimuudessa ja sijoittajavastuuasiassa periksi. Mutta ei myöskään vaatimuksesta jäsenmaiden yksimielisyydestä EU:n perussopimusmuutoksista ja Euroopan vakausmekanismia (EMV) koskevissa päätöksissä.

Nämä kaikki palvelevat pienten ja hyvin taloudestaan huolta pitäneiden jäsenmaiden etuja.