Ruokaturvaa on vahvistettava
Köyhyyden seurauksena aliravitsemus koskettaa yhä suurempaa osaa maailman väestöstä. Jopa miljardi ihmistä on viime vuosina kärsinyt ravinnon riittämättömyydestä, ja määrä on vain kasvanut YK:n asettamien vuosituhattavoitteiden asettamisen jälkeen.
Mistä tämä huono kehityssuunta johtuu? Syitä on useampia.
Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt kuten pitkät kuivuusjaksot ja tuhotulvat ovat lisääntyneet. Viljelykelpoinen pinta-ala vähenee ja satovahingot lisääntyvät. Energian hinnannousu on luonnollisesti kustannustekijänä suorassa yhteydessä ruuan kallistumiseen.
Kehittyneillä mailla näyttää olevan vaikeuksia avustuskohteissa. Toiset apusektorit kuten koulutus- ja terveysalat ovat rahoittajien suosiossa, maaseutukehitys ja maatalous taas eivät. Tarvittaisiin nykyistä parempaa avunantajien toimien yhteen sovittamista.
Ruuan puute ja hinta ovat yhteisiä huolenaiheita. Energian ja muiden tuotantokustannusten hinnannousu ja oikulliset olosuhteet ovat nostaneet ruuan hintaa kaikkialla. Meillä Suomessa tällä on kaikkein köyhimpien ihmisten elämään todellinen ”pihtivaikutus”, kun ilmastostamme johtuen energian hinnannousu nostaa ruokalaskun lisäksi merkittävästi asumiskustannuksia.
Kuluttajahinnat ovat kasvaneet, mutta niin ovat kasvaneet myös tuottajien kustannukset. Elintarvikkeiden hinnannousu ei ole näkynyt talonpojan palkassa.
EU:n maatalouspolitiikassa on otettava vakavasti se tulevaisuuden uhka, että viljelykelpoinen pinta-ala vähenee ja tuotantokustannukset jatkavat nousuaan. Kunkin jäsenmaan tulee olla oikeutettu huolehtimaan omasta ruokaturvastaan ja tämän tulee ohjata yhteisen maatalouspolitiikan tukiratkaisuja. Maataloutta on voitava kannattavasti harjoittaa kaikkialla unionin alueella.
Viimeaikaiset ruokaskandaalit, joissa elintarvikkeista on löytynyt vaarallisia aineita kuten dioksiinia, antavat varmasti kuluttajille ja tuottajille lisäaihetta varmistaa ruuan riittävyyden lisäksi sen turvallisuus ja alkuperän varmistettavuus.
Julkaistu Suomenmaassa 3.2.2011