ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Venäjän presidentinvaalien jälkeen on entistäkin tärkeämpää, että Suomella on hyvät kahdenväliset suhteet naapuriinsa. Se on suomalaisten etu. Suomen ei pidä heittäytyä sen harhakuvan varaan, että asiat hoituisivat parhaalla mahdollisella tavalla EU:n yhteisellä ulkopolitiikalla.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö aloitti aivan oikein ja fiksusti, kun hän onnitteli Vladimir Putinia vaalivoitosta, mutta muistutti samalla ilmeisistä vaalivilpeistä. Suhteet on pidettävä kunnossa, mutta ongelmista pitää puhua.

EU on taas hajallaan kuin varpusparvi. Ulkopolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton ei onnitellut Putinia tiedotteessaan, vaikka toivoi yhteistyötä. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja Britannian pääministeri David Cameron onnittelivat Niinistön tavoin Putinia.

Onnitteluja sateli EU:sta vielä vuonna 2008, kun Dimitri Medvedev valittiin presidentiksi. Onnittelukuorossa olivat niin komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso kuin silloinen korkea edustaja Javier Solana.

Ashton veti siis omaa linjaansa, mutta linja ei ollut uskottava, koska muut eurooppalaiset johtajat katsoivat asiakseen onnitella Putinia. Vaikka kyse on vain diplomaattisista eleistä, niillä voi joskus olla yllättävän suurikin merkitys.

Tapaus vahvistaa entisestään käsitystä, ettei EU:n yhteinen ulkopolitiikka ole Ashtonin ohjaksissa. Ohjakset taisivat livetä hänen käsistään jo kauan sitten – jos Ashton nyt ikinä kovin tukevasti ulkopolitiikan rattailla on ollutkaan.

Venäjän vaalit eivät kaikilta osin olleet rehelliset ja reilut. Vaalit saattoivat kuitenkin olla rehellisemmät kuin Venäjän aikaisemmat presidentin- ja duuman vaalit. ETYJ raportoi heti maanantaina vaalivilpistä, mutta myös edistysaskelista.

Venäjästä ei tule demokratiaa kertaheitolla. Venäjällä keskiluokkaan kuuluu vain noin neljäsosa väestöstä. Mielipidemittauksissa alle 10 prosenttia kannattaa demokratiaa ja taloudellista vapautta. Poliittinen ja kansalaisvaikuttaminen eivät ole osa venäläistä kulttuuria.

Putin ei kuitenkaan voi toimia miten tahtoo. Hänenkin on politiikassaan otettava huomioon terveydenhuolto ja eläkkeet, elintarvikkeiden ja vuokrien hinnat. Jos kansalaisten tyytymättömyys kasvaa ja mielenosoitukset leviävät, Putin on vaikeuksissa.

Venäjän kehitystä on vaikea ennustaa. Maasta tulee maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen, mikä tarkoittaa, että Venäjän on avattava talouttaan ulkomaisille yrityksille. Tämä on mahdollisuus Suomelle ja EU:lle.

Pitkällä aikavälillä Venäjän avautuminen vahvistaa myös demokraattisia voimia maassa. Hajanaiset huutelut Brysselistä EU – Venäjä -huippukokouksien lopettamiseksi tai parlamenttisuhteiden katkaisemiseksi eivät ole EU:n ja Venäjän edun mukaisia. Yhteistyön tiivistäminen sen sijaan on.

Catherine Ashtonin on syytä kääriä hihansa ja ryhtyä rakentamaan hyviä suhteita Putinin Venäjään, koska se on myös eurooppalaisten etu.