ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Aviomies kertoi lukeneensa kirjan ja suositteli sitä minullekin. Kirjan nimi (Antti Blåfield – Reetta Räty: Kuka hullu haluaa poliitikoksi?) herätti mielenkiintoni, vaikka omalta kohdaltani harkinta-aika meni jo.

Otsikon kysymys on ajankohtainen juuri nyt, kun eduskuntavaalit ovat ovella. Moni  ehdokas on harkinnut pitkään ja perusteellisesti ehdokkuutta. Kenelle tahansa on iso päätös ryhtyä ehdokkaaksi vaaleissa ja antautua kansalaisten arvioitavaksi.

Poliitikon työ on julkista eikä siinä kukaan säästy kritiikiltä. Joskus arvostelu on paikallaan ja oikeutettua, joskus se tuntuu kohtuuttomalta, jos on parhaansa yrittänyt.

Kirjan toimittajien lähtökohta on se, että politiikka ja siinä mukana oleminen on kunniallista, hienoa ja tärkeää. Olen samaa mieltä. Turha on poliitikon valittaa osaansa. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön. Toivotan onnea ja menestystä kansanedustajaehdokkaille!

Kulunut vaalikausi on ollut poikkeuksellinen. Suomi on rämpinyt pahassa lamassa. Näkyvissä ei ole yhtä suurta pelastajaa, eikä yksittäistä toimialaa, jonka voimin koko maa nousisi.

Eduskunta lopetti työnsä sekasortoisissa tunnelmissa. Suuret asiat jäivät päättämättä. Hallitusta ei johtanut kukaan. Hallitus äänesti omia esityksiään vastaan ja oli käytännössä itsensä oppositio. Elettiin politiikan hulluja päiviä.

Hyvä yhteistyö edellyttää luottamusta hallituspuolueiden kesken. Se riittää, että useimmat ovat tyytyväisiä useimmiten. Hyvät hetket kantavat huonojen yli, eikä kaikki aika mene kiistellessä.

Nykyisin EU-asiat vievät hallituksen työstä leijonanosan. Siihen uudenkin hallituksen on varauduttava. EU-vaikuttaminen on vaikea laji riippumatta hallituspohjasta. Jotkut asiat laahaavat instituutioiden syövereissä vuosikausia vain tullakseen unohdetuiksi tai virallisesti poisvedetyiksi.

Ideat jäävät kuitenkin elämään. Virkamieskoneisto voi kaivaa niitä sopivalla hetkellä uudelleen esiin. Byrokratia on kärsivällinen.

Jotta tällaisessa ympäristössä voi toimia tehokkaasti, täytyy tuntea ihmisiä, olla sinnikäs ja pitkäjänteinen. Vaalikausi on lyhyt aika. Ministerit vaihtuvat, mutta asiat pysyvät.

Useat suomalaisen EU-edunvalvonnan epäonnistumiset liittyvät pieneen kokoomme. Niukkoja resursseja tulee käyttää erityisen tehokkaasti ja kekseliäästi. Painopisteiden on oltava selvät. Torkkuminen tulee tehdä muualla kuin kokoushuoneessa.

Virkamiesten on saatava hyvät ja yksiselitteiset ohjeet. Poliittisten päättäjien on puolustettava kantojaan tiukasti ja nähtävä tilanteiden dynamiikka. Tämä ei onnistu itsestään. Se vaatii uskoa, taitoa ja osaamista.

Ei riitä, että tuntee EU-kiemurat. Ensin on tehtävä selväksi, mitä Brysselistä lähtee hakemaan. Sisäpolitiikka on osattava. Jos listalla lukee litra maitoa ja kaupasta tuo kolme porkkanaa, kotiväki ei välttämättä ole tyytyväinen.

Toivon Suomen tulevalta hallitukselta riittävän leveitä hartioita, yhden pään, sopivaa ketteryyttä ja kahta joka suuntaan kuulevaa korvaa.

Anneli Jäätteenmäki

europarlamentaarikko

Julkaistu Suomenmaassa 27.3.2015