ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Pimittämisen kulttuuri kukoistaa ja voi hyvin niin Euroopassa kuin muuallakin. Avoimessa, demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi olla itsestään selvää, että hallinto on läpinäkyvää ja avointa. Usein käy kuitenkin niin, että kun näennäinen avoimuus lisääntyy, todellinen valta siirtyy salaisiin kabinetteihin.

Olisiko esimerkiksi Kreikka siinä jamassa kuin se nyt on, jos olisi kerrottu alun perin avoimesti, mikä on maan todellinen tilanne. Valhe, emävalhe, tilasto pitää valitettavan usein paikkansa muuallakin kuin Kreikassa.

EU-tasolla avoimuudesta väännetään kättä jatkuvasti. Tämän viikon keskiviikkona Strasbourgissa parlamentti jatkaa neuvotteluja EU:n asiakirjojen avoimuudesta komission ja neuvoston kanssa. Toimin avoimuusasetuksen esittelijänä perussopimusvaliokunnan puolesta. Toinen esittelijä on brittisosialisti Michael Cashman.

Kiistakysymyksenä on, kuinka laajasti ja helposti kansalaisten on mahdollista saada EU-instituutioiden tietoja nähtäväksi. Neuvotteluista ei odoteta helppoja, sillä neuvosto ja komissio vetävät pakkia taaksepäin.

Kyse on EU:n asiakirjojen avoimuusasetuksen päivittämisestä. Vuoden 2009 Lissabonin sopimuksen myötä avoimuutta vaaditaan kaikilta unionin instituutioilta. Aiemmin sitä edellytettiin ainoastaan parlamentilta, neuvostolta ja komissiolta.

Parlamentin enemmistö, oikeistoa edustavaa EPP:tä (kokoomus, kristilliset) lukuun ottamatta, haluaa laajentaa EU:n asiakirjojen saatavuutta nykyisestä ja selkeyttää nykyisiä sääntöjä. EU-toimielimille halutaan omat tietovaltuutetut vastaamaan sääntöjen ja hyvien hallintokäytäntöjen noudattamisesta.

EU:n rahoituksen avoimuutta korostetaan. Budjettiin liittyvien asiakirjojen pitää olla julkisia ja kansalaisten saatavilla. Parlamentti ei vaadi mahdottomia.

Komissio ja neuvosto taas yrittävät rajata asiakirjan määritelmän ja soveltamisalan kapeaksi ja lisätä salassa pidettävien asiakirjojen määrää ja pidentää määräaikoja. Niiden mukaan on aikaa vievää syynätä asiakirjoista ei-julkistettavia kohtia. Eikö se ole demokratian hinta?

EU:n avoimuus ei ole vain virkamiesten passiivista sääntöjen noudattamista. 2010-luvulla sen pitäisi olla ennakoivaa toimintaa. Asiakirjat pitäisi löytyä helposti ja nopeasti netistä.