Oi niitä aikoja…
Vanhan sanonnan mukaan uusi vuosi on toivoa täynnä. Ihmiset tekevät uudenvuodenlupauksia. Toiset lopettavat tupakanpolton, osa ryhtyy kuntoilemaan. Tarkoituksena on parempi elämä.
Euroopan unionin jäsenmaissa eletään karuja aikoja. Menoja karsitaan, veroja nostetaan ja vöitä kiristetään. Tavoitteena on tervehdyttää julkinen talous.
Markkinat odottavat säästötoimenpiteitä ja hallitusten päätöksiä julkisen talouden säästöistä.
Pelastuspaketteja laativat sekä sosialisti- että oikeistohallitukset. Portugalin sosialistipääministeri Jose Socrates miettii kuumeisesti pelastuspakettia ja keinoja kaventaa budjettivajetta. Ison-Britannian hallitus on ilmoittanut suurimmista leikkauksista valtionbudjettiin sitten toisen maailmansodan.
Euroopan unionin jäsenmaissa eletään siis karuja aikoja. Menoja on karsittava ja vyötä kiristettävä myös tulevaa EU-budjettia laadittaessa. EU:n budjettia ei tule kasvattaa.
EU:n budjetti uudistuu vuoden 2013 jälkeen. Jäsenmaiden hallitusten on nyt hyvä tehdä omia linjauksia. Suomessa eduskuntavaalit luovat oivan lähtökohdan keskustella Suomen tulevista linjauksista ja päämääristä.
Oma parlamenttiryhmäni on julkistanut yksityiskohtaiset tavoitteet uudesta budjetista.
ALDE-ryhmä haluaa luopua europarlamentin toisesta kotipaikasta. Rekkaralli Brysselin ja Strasbourgin välillä maksaa vuosittain 200 miljoonaa euroa eurooppalaisille veronmaksajille. Toivottavasti europarlamentin konservatiivi- ja sosialistiryhmätkin pystyvät tekemään samanlaisen päätöksen. Tämä loisi painetta jäsenmaille, jotka päättävät parlamentin kotipaikasta.
Europarlamentin muutkin menot on otettava tarkkailun alle.
Unionin aluepolitiikan kohdalla on aiheellista kysyä, onko järkeä kierrättää rahoja Brysselin kautta? Tällä hetkellä aluetuista noin kolmannes hukkuu byrokratian rattaisiin. Kansallistamalla tuet samalla rahalla saataisiin Suomessakin paljon enemmän tarpeellista aikaan, ja vähemmällä vaivalla. Samalla vastuullisuus rahojen käytössä lisääntyisi.
EU:n maatalouspolitiikka kaipaa uudistus. Suuri osa tuista kohdistuu erityisesti Keski-Euroopassa suurille tiloille ja alueille, jotka eivät niitä oikeasti välttämättä tarvitsisi. Nykyinen historiallisiin viitesatoihin perustuvaa tukijärjestelmä on epäoikeudenmukainen.
Maatalouspolitiikassa tärkeää on pitkäjänteisyys, markkinoiden häiriötön toiminta sekä ruokaturvallisuus. Maataloutta on voitava harjoittaa kannattavasti kaikkialla Euroopassa – myös unionin pohjoisilla harvaanasutuilla alueilla. Lähiruuan saanti on taattava. Se on myös kuluttajille entistä tärkeämpää.
Sen sijaan luopuisin kivihiili- ja tupakkatuista.
Unionin tulopuolta voisi vahvistaa alkamalla verottaa rahoitusmarkkinoilla tapahtuvia osto- ja myyntitapahtumia. Esimerkiksi tavaroista maksetaan Suomessa veroa 23 prosenttia. Kun ostaa oman asunnon ja kodin joutuu pulittamaan valtiolle 1,6 % ja kiinteistöstä jopa 6 %.
Miksi finanssitalouden osto- ja myyntitapahtumissa ei voi olla veroa? Pankit ja finanssilaitokset ovat hyvin pitäneet puolensa.
Euroopan laajuisella 0,05 prosentin transaktioverolla voitaisiin kerätä vuodessa yli 200 miljardia euroa. Lontoon pörssissä vero on 0,5 % ja se on Euroopan kukoistavin pörssi. Siis vero ei ole haitannut kaupankäyntiä.
Julkaistu Suomenmaassa 14.1.2011