Mattokauppiaiden kokous
EU:n viime huippukokouksen tuloksista ja Suomen nettomaksuosuudesta väiteltiin heti kokouksen jälkeen.
Hallituksen ministerit kertoivat ylpeinä, että Suomi sai neuvoteltua itselleen erillisen 600 miljoonan maatalouskirjekuoren.
Kertomatta jäi, että samanlaisia kirjekuoria jaettiin 15 muutakin. Italia sai 1500 miljoonaa, Itävalta 700, Ranska 1000 ja pikkuinen Luxemburg 20 miljoonaa.
Vielä mielenkiintoisempaa on, että huippukokous jakoi talouskriisistä kärsiville maille suoraa tukea yli 10 miljardia aluepoliittisia rahoja.
Nyt parlamentissa on herännyt kysymys päätöksen laillisuudesta. Voiko aluerahoja käyttää aivan toisiin tarkoituksiin kuin mihin yhteiset säännöt on luotu?
Kuukausia on kinasteltu voiko, harvaan asutuille seuduille antaa 30, 35 tai 20 euroa per asukas ja millä kriteereillä rahat pitää jakaa.
Sitten yhdessä yössä hienot kriteerit heitetään roskakoriin ja rahoja päätetään antaa Italialle, Portugalille, Irlannille, Espanjalle ja Maltalle.
Onko laillista ja Lissabonin sopimuksen mukaista, että kriisimaita tuetaan suoraan EU-budjetista. Voidaanko yhteisesti hyväksytyt kriteerit ja direktiivit siirtää syrjään? Kyseessä ovat isot rahat.
En ole huomannut Suomen ministereiden kertoneen, että talouskriisin tukeminen sai uudet muodot ja kuinka paljon Suomi tukee nyt näitä maita.
Kyse ei ole lainasta ja vakuuksista vaan suorasta rahallisesta tuesta. Samalla huippukokous kirjasi, että lisääkin voi tulla.
Eikö näistä asioista olisi pitänyt avoimesti kertoa ja esitellä luvut.
Sen sijaan ministerit moittivat, että Suomessa puhutaan vain nettomaksuosuuksista, kun olisi pitänyt puhua yhteisistä eurooppalaisista arvoista.
Mistä huippukokous puhui?
Parlamentin suurimman ryhmän, konservatiivien, puheenjohtaja kuvasi yöllisiä neuvotteluja näin: ”Eurooppa ja eurooppalaisuus olivat vain sanana mukana kokouksessa. Muuten kokous oli mattokauppiaiden kokous.”
Siis mattokauppiaiden kokous. Konservatiivien johtaja lienee viitannut pääministerien kaupankäynnillä itämaiden basaarien villiin mattokauppaan, jossa amatööri saa helposti siipeensä.
Pääministerit olivat tarkkaan laskeneet omien maidensa nettomaksuosuuksia ja rahaa oli jaettu sulle mulle -periaatteella.
Kukin sitten esitteli omat saavutuksensa ja kirjekuorensa kotimaissaan. Mutta he unohtivat kertoa, että naapurikin sai rahaa sisältävän kirjekuoren.
Näillä kirjekuorilla sopu ostettiin. Se joka ei vielä taipunut yhteiseen sopuun sai lisää rahaa tai maksualennusta, jos oli vielä hereillä ja huomasi vaatia.
Sitten mentiin kameroiden eteen, pidettiin puhe yhteisistä eurooppalaisista arvoista, tulevaisuuden suurista satsauksista ja tiukoista neuvotteluista.
Jälkeenpäin moitittiin toimittajia, että he kehtaavat puhua vain nettomaksuosuuksista, kun kyse on suurista linjoista ja tulevaisuuden kehittämisen painopisteistä.
Huippukokouksen monet päätökset ovat vieläkin kertomatta.
Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko
Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 8. maaliskuuta 2013