Lupaukset, juhlapuheet ja todellisuus
Vuodenvaihteessa ihmismieli on herkkä tekemään hyviä päätöksiä. Useimmiten lupaukset unohtuvat.
Politiikassakin tehdään lupauksia. EU-johtajat asettavat erityisen paljon kauniita tavoitteita. Niitäkään ei aina pidetä.
Joulukuussa 2000 EU-johtajat lupasivat tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisimmän talouden ja unionin piti saavuttaa täystyöllisyys vuoteen 2010 mennessä.
Tuota lupausta ei ole pidetty. Tai kuten hienosti sanotaan, tavoitetta ei ole saavutettu. Päinvastoin, se on liukunut kauemmaksi.
Maailmantalous on muuttanut painopistettä. Suurin osa reaalitalouden kasvusta syntyy väkirikkaissa BIC-maissa (Brasilia, Intia ja Kiina). BKT-kasvuennusteet näissä maissa ovat aivan toista luokkaa tälle vuodelle kuin Euroopassa: Kiina 9% ja Intia 6,4%.
Ero Euroopan valtioihin on hämmästyttävän iso: EU27 0,7%, Ranska 0,9% ja Saksa 0,3%. Lisäksi Saksa on menettänyt paikkansa maailman suurimpana vientimaana.
Komissio antoi uudenvuodenlupauksensa tällä kertaa marraskuussa julkistamalla Lissabonin strategian jatkoksi työasiakirjan EU 2020. Sen tavoitteena on saattaa Eurooppa ulos talous- ja työllisyyskriisistä kohti kestävää sosiaalista markkinataloutta sekä älykkäämpää ja vihreämpää taloutta.
On valitettavaa, että komissiolla ei ole uusia avauksia keinoista, joilla tavoitteisiin päästään. Taitaa käydä kuten edellisellekin paperille.
Meitä suomalaisia mietityttää mistä ja milloin Suomen ulkomaankaupasta avoin talous löytää käyttövoimansa. Euroopan talouskehitys on meille ratkaisevan tärkeätä.