Loukkaava puhetapa vieroittaa
Viime aikoina on puhuttu paljon politiikan ja eduskunnan kovasta kielenkäytöstä. Yhdeksi syyksi koville puheille on esitetty sitä, että kun pitää puhua lyhyesti, niin se johtaa kärjistyksiin ja loukkaavaan puhetyyliin.
Euroopan parlamentissa puheaikaa säädellään tiukasti ja puheajat ovat lyhyitä. Normaali puheen pituus on minuutti tai kaksi. Tästäkin menee osa kiitoksiin. Asioista osataan olla hienolla tavalla eri mieltä, jopa niin hienovaraisesti, että ulkopuolinen ei helposti edes huomaa vallitsevaa erimielisyyttä.
Kerron yhden esimerkin. Esittelin erään oman mietintöni ja tavanmukaisesti kiitin yhteistyökumppaneita. Sen jälkeen tulivat muiden ryhmien puheet ja kiitokset yhteistyöstä. Eräs puhuja kiitteli minut ja mietinnön vuolassanaisesti. Sen jälkeen hän ilmoitti, että haluaa asian pöydälle, koska hänen ryhmänsä on eri mieltä. Lopuksi hän vielä kiitti kertaalleen. Loppujen lopuksi puhuja oli kaikesta eri mieltä kanssani, mutta hän ei käyttänyt yhtään loukkaavaa sanaa.
Aina parlamenttikeskustelut eivät toki ole näin kohteliaita, mutta ylilyöntejä tapahtuu aika harvoin. Jos raja ylittyy ja kielenkäyttö on loukkaavaa, puhuja voi saada sakot. Näin on kuluvallakin vaalikaudella käynyt muutaman kerran.
Ilkeily ei ole uusi keksintö. Valtataistelu oli kovaa antiikin aikanakin ja politiikan kielenkäyttö oli julmaa. Roomalaiset poliitikot syytivät mitä rankimpia loukkauksia toistensa niskaan.
Silloin myös väkivalta oli politiikan arkipäivää. Eräs roomalainen senaattori, Tiberius Grassus, kuoli poliittisessa mellakassa, kun toinen senaattori löi hänen päänsä irti tuolinjalalla. Poliittisia vastustajia murhattiin, myrkytettiin ja kivitettiin.
Poliittisessa kielenkäytössä on siistimistä. Aina ei voi, eikä tarvitse olla samaa mieltä. Erilaiset mielipiteet kuuluvat politiikkaan, mutta myös sivistyneesti voi väitellä. Liian kärjekäs kielenkäyttö tekee karhunpalveluksen demokratialle, sillä se vieroittaa ihmiset yhteisten asioiden hoidosta ja politiikan seuraamisesta.
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen
Kirjoitus on julkaistu 2.10.2018 Lapuan Sanomissa