Kyllä se hyvejää, sittenkin
Luin viime sunnuntain Kainuun sanomista (16.3.2014) puolankalaisen kirjakauppiaan, Jaakko Paavolan haastattelun. Paavola pitää itseään pessimistinä, mutta toimittajan kirjoittama juttu antoi hänestä ja Puolangasta positiivisen ja elämänmyönteisen kuvan – huumoria unohtamatta.
Paavolan huomio pienten ja ihmisten kokoisten paikkakuntien merkityksestä tulevaisuudessa on oikea. Emme me kaikki voi ahtautua suurkaupunkeihin. Eivätkä ihmiset sitä haluakaan. Kokemuksesta tiedän, että Brysselin viikon jälkeen on erityisen mukava palata kotiin Lapualle.
Ihan tavallisilta suomalaisilta paikkakunnilta löytyy onnen avain: toisten auttaminen ja yhdessä tekeminen. Vaikeistakin ajoista selvitään yhdessä, kovasti töitä tekemällä.
Valitettavasti hyvin toisenlaista on meno suomalaisilla päättäjillä ja mielipidevaikuttajilla. Pääministeri Jyrki Katainen ei löydä nykymenosta paljon hyvää. Hän on moittinut suomalaisia liiasta kielteisyydestä. Joukko akateemikkoja, toimittajia, kirkonmiehiä ja poliitikkoja on yhtynyt Kataisen arvioihin.
Ymmärrän Kataisen huolen. Kuuden erilaisen puolueen hallituksen johtaminen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ei ole helppoa. Vaikeita päätöksiä on vaikea perustella ja vielä vaikeampi niitä on tehdä.
Vaikeiden päätösten äärellä on paininut myös EU kuluneen vaalikauden aikana. Pankkeja pelastaessaan jäsenvaltiot ja komissio ovat kuitenkin unohtaneet olennaisimman, nimittäin EU:n kansalaiset. Tähän on Euroopan parlamenttikin kiinnittänyt huomiota.
Euroopan suunnan on muututtava. EU:n on ryhdyttävä tekemään inhimillistä politiikkaa. EU ei voi olla se taho, joka kiristää ja kurjistaa. EU:n pitää olla mahdollistaja.
Työni ansiosta saan kiertää Suomea ja työn parhaisiin puoliin kuuluu ihmisten tapaaminen. Yleensä suomalaisia puhuttavat aika tavalliset ja käytännönläheiset asiat.
Etusijalla ovat terveys, hyvät suhteet lähimmäisiin, säällinen toimeentulo sekä kyky vaikuttaa oman elinympäristön tulevaisuuteen. Eikä tämän ymmärtämiseen tarvita edes filosofien apua. Onnellisuus syntyy sittenkin ihan perusasioista.
Sellaista Suomea meidän suomalaisten pitäisi siis rakentaa. Että vastoinkäymisistä huolimatta ihmisellä säilyy elämänedellytykset ja vaikutusvalta omiin asioihinsa.
Tällaista Suomea ei voida rakentaa pakolla vaan kannustamalla. Kyllä se hyvejää on toimiva periaate Euroopassa laajemminkin.
Taidankin poiketa ensi kesälomareissulla Puolangalle.
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen
Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 25.3.2014