Kuluttajille oikea tieto ruuan alkuperästä
Ruokakohu velloo jälleen Euroopassa, ja aivan aiheellisesti. Finduksen lasagnen ranskalainen naudanliha osoittautuikin romanialaiseksi hevoseksi. Miten tämä voi olla mahdollista?
Myös Kaleva kiinnitti asiaan huomiota tiistain pääkirjoituksessaan.
Kuluttajilla pitää olla oikeus tietää missä ruoka tuotetaan. Vähimmäisvaatimus on se, että tietää mitä ostaa. Kuluttajan ei pidä joutua arvailemaan onko lasagnessa romanialaista heppaa vai ei, tai mistä kinkkupizzan kinkku on peräisin.
EU:n terveyskomissaari Tonio Borg peräänkuuluttaa jäsenmailta lihojen DNA-testejä. Hän haluaa tietää, kuinka paljon hevosta myydään naudanlihana.
Kuluttajan näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että kaupan ei ole pakko ilmoittaa kaikkien elintarvikkeiden alkuperää. Lihatuotteista vain naudanlihan alkuperän ilmoittaminen on pakollista. Tuoreen, jäähdytetyn ja jäädytetyn siipikarjan, sian, lampaan ja vuohen alkuperän ilmoittaminen tulee pakolliseksi vasta joulukuussa 2014.
Komissio on luvannut, että se julkaisee ensi vuoden lopussa kertomuksen muiden lihojen sekä maidon ja jalostamattomien elintarvikkeiden pakollisista alkuperämerkinnöistä. Lisäksi komissio on luvannut toimittaa kertomuksen elintarvikkeen, esimerkiksi eineslasagnen, ainesosana käytetyn lihan alkuperän pakollisesta merkitsemisestä viimeistään tämän vuoden joulukuussa.
Komissio suoltaa kertomuksia, mutta missä ovat uudet lakiesitykset? Ei päivänselvistä asioista tarvitse tehdä lisäselvityksiä. Ongelmakohtiin pitää puuttua uudella lainsäädännöllä. Tällä hetkellä eurooppalainen kuluttaja ei tiedä mitä suuhunsa laittaa. Vuoden 2011 EU-direktiivi on alkuperämerkintöjen osalta pelkkä torso.
On tärkeää, että tuotteen koko elinkaari ilmoitetaan pakkauksessa. Kuluttajalle pitää kertoa, jos possu on syntynyt ja kasvatettu Tanskassa, mutta teurastettu Saksassa ja pakattu ties missä.
Kansainvälisiä alihankintaketjuja on vaikea valvoa ja tässä asiassa avoimuuden lisääminen on tärkeintä. EU:n on parannettava valvontaa.
Peräänkuulutan myös kaupan vastuuta. Alkuperämerkinnöissä kauppa voi toimia ilman EU-säännöksiäkin, jos se vain haluaa. Itse haluaisin alkuperämerkinnät jälkiruokiinkin, jotka ovat usein eineksiä.
Kuluttajana kaipaan lisää tietoa myös kotimaisesta elintarvikeketjusta. Markkinat eivät ole tarpeeksi läpinäkyvät. Tämä vaikuttaa meidän kaikkien ruokalaskuun. Kuluttajaa kiinnostaa tietää mihin kaupan hinnat perustuvat, koska tiedossa on, että maanviljelijä saa tuotteistaan verrattain vähän.
Turvallisinta on ostaa suomalaista lähiruokaa. Kannatan lähiruuan lisäämistä kouluruokaloissa. Lapsille maistuu paremmin lähipellon potut, kuin muoviin pakatut puolalaiset. Myös luomun kysyntä kasvaa.
Kotimainen ruoka on edelleen monen suomalaisen ensimmäinen valinta. Koko elintarvikeketjun pitää osoittaa, että se on kuluttajien luottamuksen arvoinen. Suomalaisuuden merkki on joutsenlippu.
Kirjoitus on julkaistu Kalevassa