Kuka komission puheenjohtajaksi?
Euroopan parlamentin ryhmät ovat ryhtyneet pohjustamaan uuden parlamentin työtä. Itsekin olin tällä viikolla Brysselissä kokouksissa. Käytävillä kävi kova kuhina tulevista valinnoista.
Heti eurovaalien jälkeen komissaaripeli alkoi kiihtyä kulisseissa. Suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, kuka tulee uuden komission puheenjohtajaksi.
Europuolueet nimesivät ennen vaaleja kärkiehdokkaansa, jotka olivat samalla puolueiden ehdokkaat komission johtoon. Paino sanalla ”olivat”.
Idea kärkiehdokkaiden johtamista vaalikampanjoista oli kuollut jo syntyessään. Kuka äänesti Suomessa kokoomusta Jean-Claude Junckerin vuoksi tai demareita Martin Schulzin vuoksi?
Ei kukaan.
Europuolueen kärkiehdokkaaksi pääsi vain EU:n sisäpiiriläinen. Kukaan pääministeri ei hommaan lähde, koska kotimaan asiat pitää hoitaa. Kukaan oppositiojohtaja, ainakaan Suomesta, ei lähde kisaan mukaan, kun ei ole taloudellisia resursseja.
Kolmen suurimman europuolueen kärkiehdokkaat ovat Brysselin kasvatteja, joilla oli verkostot ja koneisto valmiina. He ovat mitä suurimmassa määrin euroeliittiä.
Mutta jäsenmaissa heidät tunnetaan huonosti. Heidät tunnetaan kyllä omissa kotimaissaan. Muualla he eivät sytytä.
Mitään uutta ajattelua kärkiehdokkaat eivät myöskään edusta. Juuri uudenlaista ajattelua ja uusia ideoita EU kuitenkin kaipaa.
Mikä oli kärkiehdokas Junckerin ohjelma tai pääviesti EU:n uudistamiseksi? Kuka on kuullut tai muistaa?
Oikeistolainen EPP sai eniten paikkoja. Puolueen kärkiehdokkaasta Junckerista ei kuitenkaan tule automaattisesti komission puheenjohtajaa. Hänestä voi tulla komission nokkamies, mutta monen mutkan takana se vielä on.
Monet ovat sitä mieltä, että suurin palo ja intohimo yhteisten asioiden hoitamiseen on Junckerista jo sammunut. Vaikeaksi hänen valintansa tekee myös se, että luxemburgilainen puolustaa veroparatiiseja.
Ehkä olisi vain hyvä, jos komission puheenjohtaja tulisi Brysselin ulkopuolelta. Silloin hänellä saattaisi olla parempi kosketus myös tavallisten kansalaisten elämään.
On tärkeää, että komission puheenjohtaja ei jää roolinsa ja norsunluutorninsa vangiksi. Niin taisi käydä komission nykyiselle puheenjohtajalle Jose Manuel Barrosolle.
Komission johtoon pitää tietenkin valita mahdollisimman pätevä henkilö. Päteviä löytyy sekä miehistä että naisista.
Nyt olisi korkea aika harkita vakavasti naisen nimittämistä komission puheenjohtajaksi. Pätevistä naisista ei ole Euroopassa pulaa.
Ei ihme, että IMF:n johtajan, ranskalaisen Christine Lagarden ja Tanskan pääministerin Helle Thorning-Schmidtin nimet ovat spekulaatioissa mukana.
Lopulta valituksi tulee henkilö, joka sopii kaikille. Lienee mahdotonta löytää sellaista, jota kaikki kannattaisivat hurraahuudoin.
Kyse on siitä, kenellä on vähiten vastustusta, ketä voidaan sietää. Täydellistä ehdokasta ei ole eikä tule.
Toivottavasti valituksi tulee itsenäinen poliitikko, joka ei suostu suurten maiden sylikoiraksi. EU tarvitsee johtajuutta, jota sylikoirat tuskin edustavat, vaikka ovatkin muuten sympaattisia.
Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko
Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 6.6.2014