Kreikkalainen murhenäytelmä
Menet sairaalaan hoidettavaksi ja lääkäri pyytää kirjekuorta – rahatukun kera. Saat kirjeen veronpalautuksesta, mutta virkailija vaatii siitä osuutta tai et tule näkemään sinulle kuuluvaa palautusta. Olet hakenut rakennuslupaa, mutta sitä ei heltiä ennen kuin tajuat avata kukkaroa. Asian käsittely ”saattaa” kestää.Tätä on kreikkalainen arki viranomaisten kanssa. Vastaavia esimerkkejä on koottu tuhansittain kreikkalaisen kansalaisjärjestön sivustolle. Siellä kansalaiset voivat kertoa tapauksista, joissa he ovat antaneet tai ottaneet vastaan lahjuksia julkisissa virastoissa ja sairaaloissa.
Maksaisitko sinä veroja edellisen kaltaisista ”palveluista”? Todennäköisesti et. Pyrkisit välttämään rahojesi heittämistä kaivoon, eli toisin sanoen välttelemään veroja. Kun kaikki tekevät niin, mikä on ymmärrettävää mutta lyhytnäköistä, yhteiskuntasopimus raukeaa.
Sääntöjen puutteesta tulee uusi sääntö, kaikkien sota kaikkia vastaan. Näin on Kreikassa. Julkista eli kaikkien yhdessä sopimaa valtaa leimaa tehottomuus ja suoranainen varastelu. Tämä näkyy muun muassa surkeina teinä, alkeellisena viemäriverkostona ja roskakasoina katujen varsilla. Ne hölmöt, jotka veroja maksavat, rahoittavat julkista siipiveikkokerhoa.
Yhteiskuntatieteissä sosiaalinen pääoma tarkoittaa ihmisten välistä luottamusta. Ruotsalaisen professori Bo Rothsteinin mukaan yhteiskunnan sosiaaliseen pääomaan vaikuttaa suuresti se, miten julkinen valta kohtelee kansalaisia.
Kun siis menen Kelaan hakemaan lääkekorvausta, ja tulen palvelluksi tehokkaasti ja ripeästi samojen sääntöjen mukaan kuin kuka tahansa muu, luottamus ympärilläni olevaan yhteiskuntaan kasvaa. Minuun iskostuu ajatus, että tässä yhteiskunnassa sääntöjä ei voi kiertää tai muuttaa omaksi edukseen tai muiden harmiksi. Kun julkinen valta kohtelee kansalaisiaan tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti, vahvistuu samalla yhteiskunnan jäsenten tahto tehdä työtä yhteisten asioiden eteen.
Kuulostaa tutulta, kuulostaa pohjoismaiselta. Tämä puuttuu Kreikasta. Ja ehkä siinä onkin yksi kriisiinsä tukehtuvan maan suurimmista ongelmista. Kreikkalaisten suurin vihollinen on Kreikka itse. Maa on Transparency International -järjestön vertailussa EU: n korruptoitunein jäsenvaltio yhdessä Bulgarian, Romanian ja Italian kanssa.
Kreikan kriisissä on siis kyse paljon syvemmistä ongelmista kuin tämän tai ensi kuun rahoituserän vaarantumisesta. Rahoituseriä ei tulla loputtomiin maksamaan. Mitä tapahtuu, kun hanat ehtyvät? Edes toiset 240 miljardia euroa eivät muuta rappeuttavaa asennetta, ne palkitsevat sitä. Puhumattakaan siitä, että tavallinen kreikkalainen ei ole tukipakettien rahoja kuuna päivänä nähnyt. Suuri osa on mennyt, kuten tunnettua, vanhojen velkojen kuittaamiseen eurooppalaisille suurpankeille.
Yksi osa kestävän ratkaisun alulle panemista voisi olla hyvän hallinnon opettaminen kädestä pitäen. Me suomalaiset voisimme sillä tavalla auttaa kreikkalaisia paljon tehokkaammin kuin syytämällä heille miljardeja edelleen jatkuviin väärinkäytöksiin. Vähien varojen tehokas ja tarkoituksenmukainen käyttö on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.