Kiertotalous
Äänestimme tänään ympäristövaliokunnassa hyvin mielenkiintoisesta asiasta. Sirpa Pietikäisen mietintö käsittelee kiertotaloutta, joka on uudenlainen tapa ajatella oikeastaan kaikesta siitä mitä käytämme, miten tuotamme, jalostamme ja kierrätämme.
Kiertotalous perustuu siihen yksinkertaiseen ajatukseen, resurssejamme on käytettävä viisaasti. Kiertotalous koskee meitä kaikkia. Lähes kaikki hyväksyvät kiertotalouden perusajatuksen, mutta kovia poliittisia vääntöjä on vielä edessä, kun asia konkretisoituu lainsäädännön kautta.
Komissio tullee vielä tänä vuonna julkaisemaan uuden esityksen asiasta. Siinä määritellään osaltaan, miten aineen on tarkoitus kiertää ja mitä hyötyä koko ajatuksesta on.
Kiertotalouden taustalla on pohjimmiltaan aineen häviämättömyyden laki. Ainetta ei synny eikä häviä. Se voi toki muuttaa muotoaan. Tässä mielessä resurssimme maapallolla eivät lopu. Systeemi on suljettu. Aurinko tuo energiaa ja mahdollistaa elämän. Resurssit on annettu. Niitä pitää käyttää mahdollisimman viisaasti.
Resursseja voi kuitenkin päätyä väärään paikkaan.
Lannoitteena käytetyt fosforiyhdisteet eivät välttämättä jää peltoon, vaan niitä voi valua rehevöittämään vesistöjä. Puuhun sitoutunut hiili vapautuu poltossa ilmakehään hiilidioksidiksi lämmittämään ilmastoamme. Samalla tavoin kasvava metsä sitoo sitä. Luonnossa kaikki kiertää.
Ihminen on teollistumisen ja massatuotannon avulla on häirinnyt näitä luonnollisia kiertoprosesseja omaksi vahingokseen. Intuitiivinen ymmärrys veden, ravinteiden ja eri materiaalien kierrosta ei ole enää riittänyt teollisten prosessien pakottaessa aineet uuteen järjestykseen.
Kun ihmisten lukumäärä ja vaikutus ympäristöönsä oli nykyistä paljon pienempi, tämä ei juurikaan haitannut. Ympäristötuhot ja ekosysteemien taantuminen olivat paikallisia ilmiöitä. Ihmiset pystyivät periaatteessa kävelemään pois tuhoutuneelta alueelta ja löytämään aina uusia resursseja käytettäväksi. Jos niitä ei löytynyt, populaatio tuhoutui.
Nyt tilanne on aivan toinen. Vaikutamme koko maapallolla, vähät jäljellä olevat harvaanasutut seudut mukaan luettuna. Lähes kaikki ekosysteemit ovat kovan paineen alaisena vesivaroja ja valtameriä myöten.
Teollistuminen muutti ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta. Kehityshistoriallisesti ajateltuna silmänräpäyksen ajan näytti siltä, että jatkuva kasvu on mahdollista resurssien käytöstä piittaamatta. Suljetussa systeemissä tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Luonnonlakeja ei voi väistää eikä kiertää. Niiden kanssa on elettävä.
Voimakkaasti kasvava väestö käyttää resursseja yhä enemmän. Kiertotaloudessa pyritään matkimaan luonnon kiertokulkua mahdollisimman hyvin. Ei törsätä, eikä tärvätä. Tehdään juuri se, mitä tarvitaan, eikä yhtään enempää. Pyritään energiatehokkuuteen.
Käytännössä tämä tarkoittaa toimintaa, jossa uusiutumattomien luonnonvarojen sijaan käytetään uusiutuvia. Lisäksi aine pidetään kierrossa. Tuote ei päädy kaatopaikalle, vaan sen arvo säilyy yli ajan. Rahallisesti ajateltuna tuotteen arvo voi sen elinkaaren aikana jopa kasvaa. Mitä kauemmin joku esine tuottaa voittoa, sitä paremmin se kannattaa pitää kierrossa. Kertakäyttökulttuurin ajan pitäisi nyt olla ohi.
Tämä voi muuttaa suhtautumistamme omistamiseen tai oikeastaan palauttaa suhteen siihen, millainen se usein oli ennen teollisesti valmistettuja massatuotteita.
Kaikkea ei tarvitse ostaa säilytettäväksi, vaan tuotteen voi lainata maksua vastaan, vuokrata, jolloin sitä voi käyttää vain sen verran kuin tarvitsee. Tuotteen omistava taho pitää sen käyttökunnossa ja saa samalla arvokasta tietoa asiakkaidensa käyttötottumuksista palvelua parantaakseen.
Nyt muotoutumassa olevan nykyaikaisen kiertotalousajattelun yhtenä isänä voi pitää Walter R. Stahelia, joka on 1970-luvun puolesta välin lähtien kehittänyt kiertotalouteen liittyviä konsepteja.
Hän muun muassa kirjoitti raportin vuonna 1976 Euroopan komissiolle rakennusten käyttöiän jatkamisen järkevyydestä verrattuna niiden purkamiseen. Tässä mielessä kiertotalousajatukset eivät ole mitenkään uusia edes EU-piireissä.
Ne ovat kuplineet pitkään. Nyt niitä kootaan yhteen. Resurssien käyttöpaine on kasvanut ja ympäristön kantokyvyn rajat on monin paikoin ylitetty. Lisäksi EU on koko ajan yhä riippuvaisempi alueen ulkopuolelta tuoduista resursseista. Ne pitää kuitata tuontilaskuna.
Tiivistettynä kiertotalous on resurssien niukkaa käyttöä, tuotteiden ja tavaroiden korjaamista, modernisointia sekä kierrätystä. Vähemmästä pitää saada yhä enemmän.
Vaikutan asiaan suomalaisnäkökulmasta. Painotin mietintöön jättämissä muutosehdotuksissani, että metsät ja niiden hyödyntäminen ovat kiertotalouden ydintä. Niiden kestävä käyttö on pidettävä mielessä koko ajan kiertotalouslainsäädäntöä tehtäessä.
Meillä on hyvät lähtökohdat menestyä kiertotaloudessa. Kierrätysasteemme ja energiatehokkuutemme ovat jo korkealla lähtötasolla. Lisäksi meillä on uusiutuvia luonnonvaroja ja osaamista niiden kestävästä käytöstä. Aina löytyy kuitenkin parannettavaa. Kehityksessä kannattaa ehdottomasti olla mukana.
Kiertotalous voi vaikuttaa hurjalta visiolta. Sitä se epäilemättä onkin, mutta se on täysin toteutettavissa. Hurjatkin visiot toteutuvat joskus. Voittaja on se, jolla on etumatkaa.