Keskikaistaa Eurooppaan
EU:n johtajat kokoontuivat viikonloppuna Roomaan juhlistamaan 60-vuotista EU-yhteistyötä. Yhteisessä julistuksessa johtajat sitoutuivat viemään unionia eteenpäin yhdessä ja samaan suuntaan seuraavan kymmenen vuoden ajan. Julistus oli Suomen hallituksen jo aiemmin esittämän vision mukainen.
Viime viikolla oppositio kritisoi demareiden johdolla hallituksen ja erityisesti pääministeri Sipilän keskitietä korostavia EU-näkemyksiä passiivisiksi ja näköalattomiksi. Vaadittiin selkeämpää ulostuloa EU-yhteistyön syventämisen puolesta.
On hyvä, että oppositio kirittää hallitusta Suomen EU-politiikan linjanvedoissa. Selkeä ja jäsennelty vaihtoehtoinen visio jäi kuitenkin uupumaan.
Jäin miettimään, mikä hallituksen ja opposition ero EU-linjassa loppujen lopuksi on. Pintaa raaputtamalla tuntuu, että linjaerot ovat hiusten halkomista ja kritiikki ohuella pohjalla.
Suomen ja viikonlopun jälkeen myös Rooman julistuksen visiossa kaikki jäsenmaat toimivat ensisijaisesti yhdessä, mutta eritahtinen yhteistyön syventäminen on mahdollista halukkaiden valtioiden kesken.
Hallituksen ajama keskitien EU-linja on aktiivinen lähestymistapa ennen kaikkea olemassa olevan EU-lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sovittujen sääntöjen noudattamiseen. Suomi pyrkii pysymään EU:n politiikan ytimissä kaikilla osa-alueilla, mutta EU:n jatkuva instituutioiden ja toimivallan muuttaminen ei voi olla itseisarvo.
Yhdentymistä täytyy tarpeen tullen arvioida kriittisesti ja eri osa-alueisiin purettuna. On ajattelun laiskuutta antaa kaikkiin ongelmiin mallivastaukseksi ”lisää Eurooppaa”.
Keskitien politiikan ydinajatus on, että EU-yhteistyön syventämisen tarvetta pohditaan osa-alueittain. Muun muassa puolustusyhteistyö toisi Suomelle huomattavaa lisäarvoa.
Sisämarkkinoilla on paljon työtä tehtävänä esimerkiksi digitalisaation hyödyntämisessä ja energiamarkkinoiden yhtenäistämisessä. Siihen ei tarvita perussopimusten avaamista. Aggressiivisen verosuunnittelun ja veropakoilun kitkemisessä näkisin EU-ulottuvuuden tuovan selkeää lisäarvoa.
Toisilla osa-alueilla, kuten talous- ja rahaliitossa, EU:n toimivallan kasvattamiseen liittyy suuria huolenaiheita taloutensa hyvin hoitaneiden maiden näkökulmasta. Yhteisvastuun kasvattamisen etuja on Suomen kannalta hyvin vaikea nähdä.
Päätöksenteon etäisyys ja monimutkaisuus kismittävät kansalaisia erityisesti asiansa tunnollisesti hoitaneissa maissa. Uusien toimivaltaoikeuksien luovuttaminen EU:lle tuskin korjaa tilannetta. Hallitus on tehnyt tilanteesta oikean arvion. Haaveet liittovaltiosta tai toisaalta EU:n toimivallan radikaalista kaventamisesta on laitettava syrjään.
Oppositiopuolueiden kritiikki hallituksen passiivisuudesta EU-politiikan suhteen tuntuu perustuvan tahattomaan tai tahalliseen väärinymmärtämiseen. Onko ainoastaan institutionaalisten muutosten vaatiminen aktiivisuutta? Onko aktiivisuus ainoastaan liittovaltioon tähtäävän kehityksen edistämistä? Mielestäni ei.
EU:n pitää pyrkiä ratkaisemaan ihmisten huolia. EU-politiikan sisältö on tärkeämpää kuin EU:n toimielinten rakennemuutokset ja keskinäiset valtataistelut.
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen