15
huhti
2017

Ener­gi­a­te­hok­kuus on yksi osa hyvää asumista

Ener­gi­a­te­hok­kuuden parantaminen on yksi EU:n kärki­ta­voit­teista. Komissio antoi viime marraskuussa niin kutsutun puhtaan energian paketin, johon kuuluu lukuisia lain­sää­dän­tö­e­si­tyksiä.

Yksi niistä on rakennusten ener­gi­a­te­hok­kuus­di­rek­tiivin päivitys. Toimin asiassa ympä­ris­tö­va­li­o­kunnan raportöörinä eli vastaan valiokunnan yhteisen kannan laatimisesta.

Suhtaudun direktiivin päivitykseen lähtö­koh­tai­sesti myönteisesti. Painotan rakennusten ener­gi­a­te­hok­kuu­dessa koko­nais­val­taista ajattelua.

Rakennusten ener­gi­a­te­hok­kuuden noustessa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakentamisen laatuun ja huolel­li­suu­teen. Tämä koskee sekä raken­ta­mis­vai­hetta että ylläpitoa. Kun ener­gi­a­te­hok­kuutta parannetaan, on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteu­den­hal­lin­taan.

Sisäilman laatua ja rakennusten pitkä­ai­kais­kes­tä­vyyttä ei saa vaarantaa ener­gi­a­te­hok­kuuden nimissä.

Tällä hetkellä emme edes tarkkaan tiedä haitallisten homeiden ja bakteerien yhteis­vai­ku­tusta erilaisten oireiden syntyyn. Hengi­ty­soi­reet, epämääräinen uupumus sekä silmä- ja ihosairaudet ovat näkyviä merkkejä ongelmista.

Olemme oppineet kantapään kautta, että ener­gi­a­te­hok­kaat rakennukset ovat entistä herkempiä sekä rakentamisen että käytön aikana tehdyille virheille.

Kosteus­vau­ri­oiden ja huonon sisäilman riski kasvaa. Hutiloinnilla on pitkä häntä.

EU:n energiasta 40 prosenttia käytetään rakennuksiin. Ener­gi­a­te­hok­kuus on yksin­ker­tai­sesti energian säästämistä.

Rakennusten osalta se tarkoittaa hyvän rakennustavan noudattamista, huoltojen ja korjausten tekemistä ajallaan, ener­gi­a­te­ho­kasta lämmitystapaa ja kestäviä raken­ne­rat­kai­suja.

Kuluttaja tuntee pienentyvän energialaskun kukkarossaan. Järkevä ener­gi­a­te­hok­kuu­sin­ves­tointi maksaa itsensä takaisin ja parantaa asumisen laatua.

Ilmasto-olosuhteet, asuminen ja rakentaminen vaihtelevat eri jäsenmaissa paljon. Tämä tulee huomioida sääntelyssä. Tekniset yksi­tyis­kohdat pitää jättää kansalliseen harkin­ta­val­taan, kunhan yhteisesti sovitut ener­gi­an­sääs­tö­ta­voit­teet saavutetaan.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 15.4.2017