Katse uuteen vuoteen
Tänään on vuoden viimeinen päivä. On aika vilkaista taakse vuotta 2014 ja katsoa tulevaan. Eurovaalivuosi 2014 oli täynnä tapahtumia. Kaksi toisiinsa liittyvää asiaa nousee ensimmäisenä mieleen: talouskriisi ja Venäjä.
Talouskriisi ei ota laantuakseen. Euroopan unionin uuden komission nimittäminen oli pohjimmiltaan keskustelua siitä, miten EU ja koko Eurooppa pääsisivät takaisin jaloilleen. Useimmat EU-maat kipuilevat valtiontalouden vajeiden ja lisääntyvän työttömyyden kanssa.
Lääkkeeksi on tarjottu esimerkiksi rakenteellisia uudistuksia sekä julkista riskirahaa Euroopan investointirahaston muodossa. Rakenteelliset uudistukset tarkoittavat käytännössä uusia julkisen sektorin leikkauksia, tiukkaa kulukuria ja uskoa siihen, että julkisen vallan piristysruiske olisi riittävä käynnistämään lamaantuneet investoinnit.
Tämänhetkinen näkymä ei valitettavasti ole kovin suurta luottamusta herättävä tai innostava. Tilanteesta hyötyvien joukko tuntuu olevan epäoikeudenmukaisen pieni.
Suomen kohtalonkolmiosta on tullut ainakin nelikulmio. Siihen kuuluvat Bryssel, Berliini, Washington ja Moskova. Yhtään niistä ei voi ohittaa, eikä yhtäkään kannata ottaa annettuna.
Ulkopoliittinen keskustelu on vilkasta. Tämä on hyvä asia. Maailma on avautunut. Puhumattomuus on yhtä vähän kunniaksi kansanvallalle kuin vaihtoehdottomuus demokratialle.
Se, että suomalaisten pitäisi valita puolensa joko lännestä tai idästä on karkeaa yksinkertaistamista. Emme elä mustavalkoisessa maailmassa. Emme myöskään voi valita rajanaapureitamme.
Kun Suomi on EU:n yhteisessä pakoterintamassa Venäjää vastaan, eurooppalaisen yhteisvastuun tulee ulottua erityisesti niihin jäsenmaihin, jotka pakotteista kärsivät. Tämän luulisi olevan selvä asia.
Toinen tärkeä asia on miettiä miten päästään ulos pakotteista ja laatia EU:lle Venäjä -strategia. EU:n ulkosuhteista vastaava Federica Mogherini onkin ottanut aloitteellisemman otteen kuin edeltäjänsä.
Sama yhteisvastuun ajatus oli pulaan joutuneiden jäsenvaltioiden taloudellisen avustamisen taustalla. Suomi lähti savottaan mukaan värikkäiden ja teatraalisten vaiheiden jälkeen.
Emme kai lupautuneet ensisijaisesti pelastamaan saksalaisia pankkeja Kreikassa, vaan auttamaan vakavissa ongelmissa olevia kreikkalaisia. Esimerkiksi suomalaisten maidontuottajien auttamisen pitäisi siihen verrattuna olla pikkujuttu.
En usko taikatemppuihin talousasioissa, enkä ulkopolitiikassa. Pikavoittoja ei tule, eikä niitä useimmiten kannata havitella. Jalkojen pitää olla tukevasti maassa.
Kaikesta kriisipuheesta ja oikeista sekä kuvitelluista murheista huolimatta Suomessa on hyvä elää. Uskon, että kannattaa auttaa apua tarvitsevia, yrittää parhaansa ja uskoa tulevaan. Oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille!