ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Kun yleisurheilun MM-kisat ovat onnellisesti ohi, voimme pikkuhiljaa kääntää katseemme Moskovasta Brysseliin. Lomakin on kohta ohi, työt Brysselissä alkavat ensi viikolla.

Eurovaalit ovat toukokuussa ja puolueet kartoittavat mahdollisia ehdokkaita suurennuslasin kanssa.

Talouskriisi ei ole ohi. Kriisin ratkaisuvaihtoehdot puhuttavat. Halutaanko yhteistä eurooppalaista talous-, finanssi- ja pankkipolitiikkaa? Vai vastaako kukin maa itse niin pankkiensa veloista kuin valtionveloista? Nämä asiat pitää ratkaista ja linjata.

Oma kantani on selvä: jokaisen maan pitää huolehtia omista veloistaan Maastrichtin sopimuksen mukaisesti. Ratkaisu eivät ole yhteiset eurooppalaiset valtionvelat ja pankkivastuut.

Viikonvaihteen uutinen, jonka mukaan talouskomissaari Olli Rehn harkitsee eurovaalien ehdokkuutta keskustan riveissä on tervetullut ilmoitus, vaikka ehdokkuus on vielä monen jos-sanan takana. Ainakin toimittajat se herätti, ehkä yllättikin.

Demokratian kannalta komissaari Rehnin ehdokkuus eurovaaleissa olisi erinomainen asia.

Rehnin mahdollinen ehdokkuus on aloittanut myös hieman erikoisen keskustelun siitä, kuka on ketäkin vastaan.

Suomen järjestelmä ei tunne pitkiä listoja. Kaikki ehdokkaat lähtevät samalta viivalta ja ovat yhtä arvokkaita. Kannattajat ja äänestäjät pistävät ehdokkaat järjestykseen ja ääntenlaskennan jälkeen katsotaan, ketkä on valittu.

Lähtökohtana pitää olla se, että puolueen ehdokkaat tekevät hyvää yhteistyötä toistensa kanssa eikä niin, että joku ehdokas ottaa päävastustajan omasta puolueesta. Tällaistakin on toki tapahtunut.

On jonkin verran ymmärrettävää, että media yrittää luoda vastakkainasetteluja ja ristiriitoja, mutta on sairas tilanne, jos saman puolueen sisällä tietoisesti ryhdytään kampanjoimaan toisiaan vastaan.

Kahden viisivuotiskauden kokemuksella voin vakuuttaa, että europarlamentaarikon työstä glamour on kaukana. Työ on arkista ja pitkäjänteistä puurtamista, kokouksissa ja lentokoneissa istumista.

Päätöksiä kukaan ei pysty tekemään yksin. On osattava luoda suhteet paitsi yli puoluerajojen myös yli maiden rajojen.

Yksikin europarlamentaarikko pystyy kyllä vaikuttamaan, jos hän osaa keskittyä olennaiseen. Suomalaisen euroedustajan pitää keskittyä tietysti Suomen kannalta olennaisiin asioihin.

Suomen hallitus valmistautuu budjettineuvotteluihin tiukassa paikassa. Eurooppalainen kilpailukyky maailmanmarkkinoilla hyytyy. Euron ongelmat painavat päälle ja osin hautaavat kilpailukyvyn rakenteelliset ongelmat alleen.

Ministerit ovat lykänneet isoja ratkaisuja ja ovat nyt pakon edessä. Valtiovarainministeri Urpilainen koki kesällä ahaa-elämyksen numeroita katseltuaan ja huomasi, että nyt olisi aika tarttua rakenneuudistuksiin.

Kansalaiset olivat huomannet uudistusten tarpeen paljon aikaisemmin. Ministeri taisi olla viimeisten joukossa.

Viimeistään nyt on käynyt selväksi, että korulauseilla ja hyvällä fiiliksellä ei Suomea rakenneta eikä hyvinvointia pelasteta. Pyörät pitää saada pyörimään ja ihmisille töitä.

Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko

Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 21. elokuuta 2013