Kansanedustajat europarlamentissa
Miten Eu pystyisi toimimaan nykyistä yhtenäisemmin ulko- ja turvallisuusasioissa. Pitäisikö Euroopan parlamentin vaaleihin luoda eurooppalaiset ylikansalliset vaalilistat? Miten EU-komission pitää reagoida, kun miljoonan eurooppalaisen allekirjoitus Turkin EU-jäsenyyttä vastaan on saatu kerättyä kokoon?
Näitä kysymyksiä pohdittiin tällä viikolla Euroopan parlamentissa yhdessä kansallisten parlamenttien edustajien kanssa.
Ulkoasianvaliokunnassa, jossa olen jäsen, käsiteltiin unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan haasteista Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Perussopimusvaliokunnassa, jossa olen varajäsen, oli puolestaan aiheena Euroopan parlamentin vaalilainsäädännön uudistus sekä Euroopan kansalaisaloite.
Lissabonin sopimus toi mukanaan EU:lle uuden ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean viran. Tehtävää hoitaa britti Catherine Ashton, jota avustaa vielä valmisteilla oleva Euroopan ulkosuhdehallinto.
Ulkopolitiikka on edelleen hallitustenvälistä politiikkaa ja Korkea edustaja toimii jäsenvaltioiden valtuuttamana. Hän voi edustaa yhtenäistä EU:ta vain silloin kun jäsenmaat ovat yksimielisiä. Vielä niitä asioita on aika vähän.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen käytti Suomen puolesta viisaan puheenvuoron. EU:n hallintomenoja ei tule lisätä. Pertti on aivan oikeassa. Ulkosuhdehallinto luotiin tehostamaan toimintaa, ei siksi että tulisi päällekkäisiä toimintoja ja lisää rahantarvetta.
Perussopimusvaliokunnassa esitetyissä puheenvuoroissa kävi ilmi, että ylikansallisten vaalilistojen luominen Euroopan parlamentin vaaleihin ei kerää riittävää kannatusta, vaan sitä vastustetaan suurella rintamalla sekä europarlamentissa että kansallisissa parlamenteissa. Hyvä näin! Suomen puolia keskusteluissa piti ansiokkaasti kansanedustaja Johannes Koskinen.
Esitys europarlamentin vaalilainsäädännön uudistamisesta on monella tavalla ongelmallinen. Se nostaisi europarlamentin edustajien lukumäärää 25 edustajalla. Nämä edustajat valittaisiin koko Euroopan unionin kattavalta yhteiseltä vaalipiiriltä. Tämä vaatisi EU:n perussopimusten muuttamisen. Nyt ei ole aika avata Lissabonin sopimusta.
Ehdotuksen mukaan eurooppalaisten poliittisten puolueiden EU:n laajuisilla listoilla pitäisi olla ehdokkaita vähintään kolmasosasta jäsenvaltioita. Käytännössä lisäpaikat kuitenkin menisivät mitä suurimmalla todennäköisyydelle suurille jäsenmaille.
Mietintöluonnokseen sisältyy myös monia muita erittäin ongelmallisia kohtia lainsäädännöllisestä näkökulmasta katsoen muun muassa vaaliviranomaisten oikeudelliseen asemaan ja toimivaltuuksiin.
Perussopimusvaliokunnassa tänään käsitelty toinen aihe oli Euroopan kansalaisaloite. Kansallisten parlamenttien edustajien ja meppien välisestä vuoropuhelusta kehkeytyi värikäs keskustelu.
Lissabonin sopimuksessa säädetään eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, jonka avulla kansalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. Kansalaisaloitteen kautta miljoona kansalaista useasta jäsenmaasta voi suoraan pyytää Euroopan komissiota tekemään lainsäädäntöaloitteen asiasta, joka kuuluu EU:n toimivallan piiriin.
Euroopan kansalaisaloite on parhaillaan Euroopan parlamentin käsittelyssä. Siitä on tarkoitus äänestää joulukuun täysistunnossa.
Euroopan kansalaisaloitteen tekeminen pitää tehdä yksinkertaiseksi. Aloitteilla on mahdollista nostaa päätöksentekoon asioita, jotka ovat unohtuneet päätöksentekijöiltä ja puolueilta.
Toimin ryhmäni varjoraportoijana asiassa perussopimusvaliokunnassa.