ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on monipuolinen mies. Hän on toiminut Luxemburgin pääministerinä, valtiovarainministerinä sekä euroryhmän puheenjohtajana.

Junckerin julkisen toiminnan historiaan mahtuu myös vähemmän mairittelevia piirteitä. Tuhansien sivujen vuodettu materiaali todistaa aukottomasti, että Luxemburg on tehnyt salaisia verosopimuksia suurten kansainvälisten yritysten kanssa 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Yritykset ovat saaneet kevennettyä verotaakkaansa ja Luxemburg puolestaan on saanut verotuloja. Yritysten tavoitteena on ollut verojen maksun välttäminen niiden varsinaisen toiminnan maissa.

Eräässä yksittäisessä postiosoitteessa on toiminut yli 1600 yritystä. Luxemburgin toimipisteet ovat käytännössä siis olleet pöytälaatikoissa.

Järjestely herättää suuria kysymyksiä. Onko oikein, että EU:n jäsenvaltio toimii välittäjänä, jotta suuri yritys ei joudu maksamaan lakisääteisiä veroja toisiin jäsenmaihin?

Onko oikein, että demokraattisessa järjestelmässä verotus ei ole avointa, vaan salaista ja harkinnanvaraista? Onko oikein, että yrityksiä ei kohdella samanarvoisesti?

Edustaako Luxemburgin ja eräiden muiden jäsenmaiden toiminta näiltä osin yhteisiä eurooppalaisia arvoja?

Olen sitä mieltä, että ei edusta. Tuollainen toiminta ei ole oikein. Se on tuomittavaa. Euroopan unioni julistaa jatkuvasti oikeusvaltioperiaatteen tärkeyttä ja markkinoi itseään sen puolestapuhujana.

Verosopimusten solmiminen on räikeässä ristiriidassa EU:n perusarvojen kanssa. EU:n ydintehtävä on varmistaa, etteivät jäsenvaltiot estä tai vaikeuta EU:n päämäärien toteutumista, ja että kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti.

Miten EU reagoi siihen, että yksittäiset jäsenmaat hankkivat vaurautensa muiden jäsenvaltioiden kustannuksella? Verosopimukset eivät luo mitään positiivista ja uutta, vaan siirtävät varoja paikasta toiseen muiden jäsenmaiden ja niiden kansalaisten kustannuksella.

Aggressiivinen verokilpailu rapauttaa veropohjaa, lannistaa rehelliset yrittäjät ja tuo epäreilua kilpailuetua.

Kun edelleen meneillään oleva talouskriisi oli syvimmillään, komission, Euroopan keskuspankin ja kansainvälisen valuuttarahaston muodostama troikka vaati syviä leikkauksia kriisimaiden budjetteihin.

Kouluja ja sairaaloita suljettiin, jopa perusterveydenhuoltoa karsittiin voimakkaasti. Kreikkalaiset pantiin polvilleen. Samaan aikaan EU:n jäsenmaat ovat menettäneet miljardeja euroja verotuloja muutaman maan hyväksymien veroveivauksien takia.

Kriisin aikana tuli tavaksi sanoa, että me kaikki olemme samassa veneessä.

Todellisuudessa eurooppalaiset eivät ole olleet samassa veneessä. Toisilla oli jahti, ja toisilla ei ollut edes tulppaa soutuveneessä. Osa jäi kokonaan rannalle. Solidaarisuuspuhe on ollut tekopyhää.

Äänestämme parlamentissa tällä viikolla komission luottamuksesta. Kritiikki kohdistuu ennen kaikkea puheenjohtaja Junckeriin. Häneltä odotetaan nyt tiukkoja toimia veroveivauksen lopettamiseksi koko EU:n alueella. Hänellä ei ole varaa epäonnistua.

Julkaistu Ilkassa 25.11.2014