Johtajuus kateissa, pää pensaassa
Kuntavaalit ovat sunnuntaina, mutta hallitus ei pysty antamaan esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.
Suomea ei valittu YK:n turvaneuvostoon, koska YK:n jäsenmaat eivät tienneet, millainen on Suomen YK-politiikka. YK-maiden mielialat tulivat Suomen johdolle täytenä yllätyksenä.
Suomi halusi EU:iin superkomissaarin valvomaan jäsenmaiden talouspolitiikkaa entistä tarkemmin, mutta hanke kaatui komission vastustukseen. On yllättävää, miten tietämätön Suomen hallitus oli komission kannasta.
EU:ssa kehitellään pankkiunionia, mutta Suomen hallitus puhuu ainoastaan pankkien valvonnasta. Pankkiunioni on paljon laajempi ja syvempi asia kuin pankkivalvonta.
Ja kun Saksa haluaa EU:n perussopimuksen uusiksi, Suomen hallitus panee päänsä pensaaseen. Vallalla on sammutettujen lyhtyjen politiikka.
Kataisen hallitus ajelehtii vailla poliittista johtajuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta ei uskallettu sopia kuntavaalien alla äänestäjien pelossa. Kyse on kuitenkin enemmän teatterista kuin todellisista erimielisyyksistä. Vaalien jälkeen sopu löytynee helposti.
Pankkien valvonnan parantamisen kansalaiset hyväksyvät. Niinpä Katainen ja Urpilainen puhuvat pankkiunionin sijasta valvonnasta.
Pankkivalvonta on kuitenkin vain ensimmäinen askel. Sen jälkeen tulee yhteinen talletussuoja; kaikki pankkiunionissa olevat pankit ja maat vastaisivat yhdessä talletuksista. Siitä Katainen ja Urpilainen vaikenevat.
Strasbourgissa ryhmämme keskusteli tällä viikolla pankkiunionista ties kuinka monennen kerran. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia, mutta keskustelu oli vilkasta.
Pankkiunioni koskettaa valtion suvereniteetin ydinalueita. Nyt olisi korkea aika pohtia millaisessa integraatiossa Suomi haluaa olla mukana. Eduskunnan tulee keskustella ja päättää siitä, mikä on Suomen paikka.
Omassa ryhmässäni moni federalistiksi itseään nimittävä ei ole valmis luovuttamaan niin paljon valtaa Brysseliin kuin mitä pankkiunioni vaatisi.
Suhtaudun pankkiunioniin kielteisesti. Pankkiunioni tiivistäisi ydinmaiden yhteistyötä, mutta samalla se jakaisi EU:n entistä syvemmin kahtia.
Tulevaisuudessa pankkiunioniin kuuluvat maat muodostaisivat ydinalueen. Raha olisi tärkein politiikkaan vaikuttava tekijä.
Pankkiunioni ei ole ratkaisu talouskriisiin. Se on askel syvenevään raha- ja finanssiyhteistyöhön, federalismiin. Se on askel kohti liittovaltiota.
Pankkiunionin laajuus on suuri kysymysmerkki. Mitkä maat olisivat mukana? Kuuluisivatko pankkiunioniin pankkien lisäksi myös vakuutusyhtiöt ja kaikki finanssilaitokset?
Ongelma ei ole vain Nordea, jonka pääkonttori on Ruotsissa, siis euroalueen ulkopuolella. Entiset Itä-Euroopan maat ovat euron ulkopuolella, mutta vanhat jäsenmaat omistavat niiden pankkeja.
Moni puolalainen pankki on Espanjan pankkien hallussa. Miten valvonta ja päätösvalta järjestetään tällaisissa tapauksissa?
Vahva ja laaja pankkiunioni edellyttää sopimusten muutoksia. Se olisi vähintään kymmenen vuoden urakka. Talouskriisin ratkaisu vaatii paljon ripeämpää toimintaa.
On onnetonta, että EU:sta yritetään kriisin varjolla tehdä liittovaltio. Se on väärä tie, joka vie vikasuuntaan.