ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Sähköverkkoyhtiö Caruna Oy:n hiljattaiset ilmoitukset sähkön siirtohintojen voimakkaasta korottamisesta saivat myrskyisän vastaanoton. Ylisuurina koetut maksut eivät istu kansalaisten oikeustajuun, kun suuri osa valuu voittoina ulkomaille erilaisten verojärjestelyiden kautta.

Huipputulosta tekevän Carunan tulos näyttää Suomessa miinusta siirtohinnoitteluksi kutsuttavan kirjanpitotekniikan vuoksi. Valtionyhtiö Fortumin entisen sähkönsiirtoverkon ostaminen on ollut huippusijoitus ostajilleen, mutta veroja yhtiö ei tuotoistaan Suomeen maksa.

Caruna on vain pieni pisara verojen välttelyn meressä. Monikansalliset yritykset voivat usein erilaisin menettelyin vältellä veroja. Usein keinot ovat täysin laillisia, vaikka ne eivät kansalaisten oikeustajuun istu.

Verokilpailu eri EU-maiden välillä on erittäin kovaa. Toisen maan tappio on toisen voitto.  Kilpailu on nollasummapeliä, jossa häviäjiä ovat veroja maksavat palkansaajat. Koko ketju toimii omistajien ja kansainvälisten sijoitusrahastojen hyväksi.

EU-komissio on viime aikoina ottanut hampaisiinsa useita suuryrityksiä epäillen niitä verojen kiertämisestä ja epäreilusta kilpailusta, jossa ne saavat piilotettua ja laitonta valtiontukea verojärjestelyiden muodossa.

Erityisesti tarkastelussa on, myös Carunan hyödyntämä, siirtohinnoittelu. Se on kirjanpidon keinoin luotua rahaliikennettä, eikä vastaa taloudellista todellisuutta.

On erittäin hyvä, että komissio puuttuu verojärjestelyiden epäkohtiin. Toivon komission tutkimuksille vauhtia ja julkisuutta. Avoimuus auttaa. Moni järjestely ei kestä päivänvaloa. Verokirstun reiät on tukittava mahdollisimman nopeasti.

(Lisätietoja komission tutkinnoista löydät tästä.)

Suurten yritysten verojärjestelyt ovat julkisuudessa samaan aikaan, kun EU neuvottelee vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltain kanssa. Olen yhdessä monen muun kriitikon kanssa kiinnittänyt huomiota sopimukseen liittyvään investointisuojaan.

Komissio joutui julkisen paineen alla tekemään uuden esityksen investointisuojasta. EU haluaisi siirtyä suljetusta välimiesmenettelystä kohti avoimempaa investointituomioistuinta. Esitys on askel parempaan suuntaan, mutta kansavallan kannalta keskeiset ydinongelmat säilyivät.

Investointisuoja saattaisi rajoittaa jäsenvaltioiden oikeuksia puuttua kansalaistensa kannalta elintärkeiden palveluiden tai infrastruktuurin käytön kohtuuttomiin hinnankorotuksiin.

Jos jäsenvaltio on yksityistänyt infrastuktuuria tai esimerkiksi julkisia terveydenhuoltopalveluita, valtio ei voisi puuttua hinnankorotuksiin, mikäli yrityksillä olisi yhdysvaltalaisia omistajia.

Ulkomaiset osakkeenomistajat voisivat haastaa Suomen valtion oikeuteen tulonmenetyksien ja investointiensa tuoton pienentymisen vuoksi. Valtion olisi otettava huomioon välimiesmenettelyn kalleus ja vahingonkorvausten riski. Päättäjien kädet olisi käytännössä sidottu etukäteen, kun ilmassa leijuu vahingonkorvausten uhka.

Investontisuoja on nimensä mukainen, sillä turvataan ulkomaisten sijoittajien tekemiä sijoituksia. Sillä ei turvata kansalaisten kohtuuhintaisia palveluita tai kansanedustuslaitoksemme oikeutta päättää niistä.

Olen tehnyt asiasta kysymyksen komissiolle (linkki pdf-tiedostoon). Kysyn komissiolta rajoittaako TTIP-sopimuksen investointisuoja jäsenvaltioiden oikeuksia puuttua kansalaisten kannalta elintärkeiden palveluiden tai infrastruktuurin käytön kohtuuttomiin hinnankorotuksiin?

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies