Geenimuuntelu jakaa Eurooppaa
Geenimuunnellun maissin tuonti on ollut sallittu EU-alueelle muutamien vuosien ajan. Valvonnassa on havaittu, että maissin geneettinen rakenne ei vastaa valmistajan ennakkoilmoituksia.
Komission mukaan erot eivät ole riittävän suuria tai terveyttä vaarantavia mitätöimään maissin hyväksyntää. Odotan mielenkiinnolla, mitä Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto sanoo asiasta.
Geenimuuntelu on aina parlamenttia paljon puhuttava asia. Äänestimme tällä viikolla täysistunnossa geenimuunneltujen elintarvikkeiden ja rehujen käytöstä. Komissio olisi halunnut soveltaa samaa periaatetta kuin huhtikuussa 2015 voimaantulleessa viljelydirektiivissä. Siinä jäsenmaille jää viimeinen sananvalta sallia tai kieltää viljely maaperällään.
Nyt parlamentin enemmistö näki, että käytön osalta tämä voisi johtaa rajatarkastuksiin. Toiset maat olisivat voineet sallia ja toiset kieltää myynnin. Tällä nähtiin olevan sisämarkkinoiden toimintaa häiritsevä vaikutus. Vaadimme komissiolta uutta esitystä.
Valvonnan ongelmat ovat joka tapauksessa ratkaistava aukottomasti, oli lopputulos EU:n politiikasta geenimuunneltuja viljelykasveja kohtaan mikä tahansa.
En usko, että jäsenmaiden suhtautuminen muuttuu kovin helposti. Kielteisesti geenimuunteluun suhtautuvien maiden on helppo pitää linjansa, jos valvonnan ongelmat jatkuvat.
Taustalla kummittelevat koko ajan myös parhaillaan käynnissä olevat TTIP-vapaakauppaneuvottelut, joissa yhdysvaltalaisten maatalousjättien taloudelliset intressit päästä EU-markkinoille ovat valtavan suuret.
Jäsenmaiden valtuuttamana neuvottelijana komission täytyy tasapainoilla markkinoiden avaamisen ja hyvin eri tavalla geenimuunteluun suhtautuvien jäsenmaiden ja niiden kansalaisten välillä.
Maatalous on suurien haasteiden edessä. Euroopan unionin neuvottelijoiden tehtävänä on pitää huolta siitä, että maatalouden toimintaedellytykset turvataan. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka luotiin aikanaan varmistamaan ruuan saanti ja maatalouden kehittäminen omavaraiseksi.
Tarkoitus oli varmistaa, että Euroopassa ei olisi enää koskaan nälänhätää. Tänään ruuantuotannon turvaaminen on yhtä tärkeä asia kuin EU:n perustamisen aikaan. Kaupan ollessa vapaata elintarvikkeetkin virtaavat rajojen yli. Olisi kuitenkin liian uskaliasta tuudittautua pelkkään kaupan vapauteen.
Esimerkiksi suomalaisen ja koko EU-alueen tärkkelyksen tuotanto joutuisi vaikeuksiin vahvasti subventoidun yhdysvaltalaisen maissitärkkelyksen kanssa. Tämä on vain yksi esimerkki. Kyseessä koko tärkkelyksen tuotantoketju.
Kun tärkkelys- ja biopolttoainetuotanto voidaan melko helposti yhdistää, tärkkelys hyötyy biopolttoaineiden tuesta. Kilpailutilanne ei ole reilu. Ideaalimaailmassa subventioita ei olisi, mutta on vaikea nähdä Yhdysvaltojen luopuvan energiaomavaraisuuden nostamisesta edes TTIP-sopimuksen vuoksi. Vapaakauppa on ideaali, josta lipsutaan silloin, kun se tulkitaan kannattavaksi. Siksi on tavoiteltava vahvaa ja elinvoimaista ruuantuotantoketjua.
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies
Julkaistu Suomenmaassa 30.10.2015