Eurovaalit ja hevosenkakka
Usein sanotaan, että poliitikot ovat vieraantuneet kansasta. Voihan se niinkin olla, mutta miten vieraantuneita kansasta ovat ne toimittajat ja tutkijat, jotka tällaisia väitteitä esittävät.
Kun me ehdokkaat eurovaalien alla kierrämme Suomea ristiin rastiin ja tapaamme ihmisiä, saa hyvän kuvan siitä, mitä suomalaisten mielissä liikkuu.
Nyt ihmetellään sitä, miten ennakkoäänestys onkin sujunut laimeammin kuin odotettiin. Ei se oikeastaan ole mikään ihme.
Euroopan parlamentista media ei vaalien välillä juuri välitä. Tiedottamisen puutteita yritetään paikata aivan vaalien alla. Kansalaisten silmille räväytetään möhkälemäinen tiedotuskampanja, joka saattaa pikemminkin hämmentää kuin tuoda selvyyttä asioihin.
Nyt voi saada sellaisen kuvan, että europarlamentaarikko päättää jopa Suomen Nato-jäsenyydestä. Joidenkin vaalitenttien todellisuus on kaukana siitä mikä on vaalikentillä.
Ihmisiä kiinnostavat konkreettiset asiat, ei niinkään ylätason hienot visiot. Minulta kysyttiin Tampereella eräässä vaalitentissä esimerkkejä, mitä konkreettista olen saanut aikaan Euroopan parlamentissa.
Mainitsin pari esimerkkiä. Aloitteestani hyväksyttiin miljoonan euron rahoitus EU:n Arktisen tietokeskuksen perustamiseksi Rovaniemelle ja suomalaiseen pilottiprojektiin, jossa testataan terveysteknologiasovellutuksia kuituverkoissa.
Molemmat ovat alueellisesti tärkeitä asioita, vaikka eivät olekaan mitään mammuttiprojekteja.
Esimerkkien jälkeen minulle heristettiin heti sormea oikealta laidalta. Ei pidä kuulemma antaa sellaista kuvaa, että EU on vain rahan jakamista.
Totta kai EU on muutakin, mutta kyllä se on myös ankaraa taistelua rahoista. Ja se jos mikä on konkreettista työtä, vaatii verkostoja ja yhteistyötä. Taivaanrannan maalaamisella ei pärjää.
Me ehdokkaat saamme monenlaista palautetta. Kerron pienen esimerkin, joka toimikoon myös loppukevennyksenä.
Kirjoitin jokin aika sitten lehtikolumnin, jonka otsikko oli ”Puhdasta energiaa hevosenkakasta”. Sen jälkeen mistään muusta asiasta en ole saanut vaalikentillä niin paljon myönteistä palautetta kuin tästä jutusta.
Taustalla on se, että Suomi tulkitsee kutteripurun sekaista hevosenlantaa koskevaa EU-direktiiviä eri tavoin kuin muut EU-maat. Suomessa se on jätettä, jota ei saa polttaa pienimuotoisesti.
Perinteikkäissä hevosmaissa Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa sama aine poltetaan briketteinä. Näissä maissa on lukuisia hevosenlantaa polttavia pieniä lämpölaitoksia.
Tähän voi joku tokaista, että joko se EU tähänkin asiaan puuttuu! Mutta hevosenlannan hyödyntämisen esteenä ei ole EU, vaan Suomi itse.
Tavataan vaalikentillä!
Anneli Jäätteenmäki
Blogi on julkaistu uusisuomi.fi -sivustolla 20.5.2014