ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Suomalaiset puolueet valmistautuvat eduskuntavaaleihin varsin poikkeuksellisissa tunnelmissa. Talouskriisin vuoksi EU-asiat ovat tällä kertaa nousseet yhdeksi eduskuntavaalien tärkeimmistä keskustelunaiheista.

Euroopan parlamentin perinteisenä huolena on ollut kansalaisten mielenkiinnon vähyys EU-asioita kohtaan. Tämä on näkynyt äänestysaktiivisuuden heikkoutena parlamentin vaaleissa. Viime eurovaaleissa suomalaisista äänioikeutetuista kävi äänestämässä vaatimattomat 40,3 prosenttia.

Parlamentissa pohditaan parhaillaan eurovaalien uudistamista. Vaaleista halutaan tehdä kiinnostavammat, jotta äänestysaktiivisuus kasvaisi. Ajatus on hyvä, mutta tavoitteet ja keinot ovat kyseenalaiset.

Jo pitkään on puhuttu niin sanotuista yleiseurooppalaisista vaalilistoista. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että osa europarlamentaarikoista valittaisiin vaalipiiristä, jonka muodostaisi koko Euroopan unionin alue.

Kukin äänestäjä voisi antaa kaksi ääntä: yhden kansalliselle ehdokkaalle tai vaalilistalle ja toisen EU:n laajuiselle vaalilistalle. Eurooppalaisten poliittisten puolueiden tehtävänä olisi laatia jälkimmäiset listat.

Suuri merkitys olisi sillä, ketkä tulisivat nimetyksi europuolueiden omille unionin laajuisille vaalilistoille ensimmäisinä. Olisiko pienten jäsenmaiden ehdokkailla mahdollisuuksia tulla valituksi?

On aiheellista kysyä, kuinka moni suomalainen tuntee ranskalaisen Joseph Daulin, belgialaisen Guy Verhofstadtin tai saksalaiset Rebecca Harmsin, Lothar Biskyn ja Martin Schulzin. He kaikki toimivat omien europarlamenttiryhmiensä puheenjohtajina, ja heidän nimensä loistaisivat luultavasti vaalilistojen kärjessä. Listojen muutkin kärkipaikat menisivät varmaankin lähinnä suurten jäsenmaiden ehdokkaille, jolloin pienten maiden edustajien läpimenomahdollisuudet jäisivät olemattomiksi.

Listavaaleihin liittyy muitakin ongelmia. Kun puolue-eliitti päättää jo ennen vaaleja, ketkä ehdokkaat läpi ja ketkä eivät, yksittäiset ehdokkaat kilpailevat helposti vain puolueensa johtohenkilöiden suosiosta. Uskallusta puolueen sisäiseen kritiikkiin ja uudistumiseen ei välttämättä ole.

Yleiseurooppalaiset vaalilistat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka pienten jäsenmaiden europarlamenttipaikoille. Käsiteltävänä oleva uudistusehdotus lisäisi merkittävästi suurten jäsenmaiden europarlamenttipaikkoja pienten jäsenmaiden kustannuksella.

Ehdotuksen mukaan suomalaisten europarlamentaarikkojen määrä vähenisi 13:sta 12:een. Samaan aikaan neljän suuren jäsenmaan paikkamäärät kasvaisivat merkittävästi: Ranskalle lisäpaikkoja tulisi 11, Britannialle 8, Espanjalle niin ikään 8 ja Italialle 6.

Häviäjiä olisivat pienet ja keskisuuret jäsenmaat. Niiden onkin nyt syytä liittoutua keskenään, jotta suurten jäsenmaiden vallankaappausaikeet eivät toteudu.

Osallistuminen Euroopan parlamentin vaaleihin on vuosina 1979-2009 vähentynyt tasaisesti 63 prosentista 43 prosenttiin. On kuitenkin vaikea uskoa, että yleiseurooppalaisista vaalilistoista olisi äänestysaktiivisuuden parannuskeinoksi. Syyt kansalaisten passiivisuuteen ovat muualla.

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tuli vuodenvaihteessa kuluneeksi kuusitoista vuotta. EU on nykyään kiinteä osa jokaisen suomalaisen arkielämää. Eduskunta hyväksyy yhteistä eurooppalaista lainsäädäntöä jatkuvalla syötöllä.

Nyt eduskuntavaalien alla puolueiden olisi syytä ottaa rakentavasti kantaa suuriin EU-kysymyksiin.

Onko EU:n budjettia järkevää kasvattaa samaan aikaan kun jäsenmaat joutuvat tekemään vaikeita ratkaisuja omiin budjetteihinsa? Olisiko europarlamentin aika lopettaa Strasbourgin ja Brysselin välinen rekkarallinsa, joka maksaa eurooppalaisille veronmaksajille vuosittain 200 miljoonaa euroa?

Olisi toivottavaa, että kaikki puolueet linjaisivat näihinkin asioihin kantansa jo ennen eduskuntavaaleja.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.3.2011