ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Useissa EU-maissa on ryhdytty tekemään listoja huonoista EU-laeista. Tavoitteena on karsia turhat direktiivit ja heittää ne historian roskatynnyriin. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei EU kaikkeen ole syypää. Kuten Helsingin Sanomien selvitys osoitti, kansalaisia ärsyttävät säädökset syntyvät pääosin kotimaisin voimin.

Samaan aikaan kun yritetään karsia huonoja lakeja, uusia kummallisuuksia putkahtaa esiin jatkuvasti. Euroopan parlamentissa on parhaillaan käsittelyssä erikoinen ehdotus. Se koskee rekkaliikennettä. Tänä päivänä 60-tonnisilla rekoilla saa ajaa Suomessa ja Ruotsissa.

Komissio esittää, että yksi maarajan ylitys on sallittu. Parlamentissa asiasta vastaava sosialisti Jörg Leichtfried esittää, että näin isoilla rekoilla maiden rajoja ei saisi ylittää. Ehdotus on EU:n sisämarkkinoiden perusperiaatteiden vastainen.

Vapaan liikkuvuuden ansiosta ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan pitäisi saada liikkua yhtä vapaasti EU-maasta toiseen kuin maiden sisälläkin.

Ehdotuksen toteutumisella olisi kielteiset vaikutukset Suomelle. Kuljetus ja Logistiikka ry:n mukaan 1000 suomalaista rekkaa pitäisi korvata pienemmillä rekoilla. Se maksaisi miljoonia euroja.

Osassa jäsenmaita rekkoihin suhtaudutaan ylipäätään kielteisesti, kuten Jörg Leichtfriedin kotimaassa Itävallassa. Me suomalaiset olemme joutuneet vääntämään itävaltalaisille rautalangasta, kuinka tärkeä on rekkojen osuus suomalaisessa tavaraliikenteessä. Heidän on ollut vaikea uskoa, että kaikkea ei voi kuljettaa junaraiteilla.

Keskustelut jatkuvat tiiviinä seuraavien kuukausien ajan. Liikennevaliokunnan on määrä äänestää asiasta helmikuussa.

Koko parlamentin äänestettäväksi esitys tullee huhtikuussa. Suomalaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä muiden samanmielisten kanssa, jotta esitys saadaan kaadetuksi.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten erilaisia EU:n jäsenmaat lopulta ovat. Erilaisia intressejä on paljon ja päätökset ovat lopulta poliittisia. Erilaiset näkemykset törmäävät toisiinsa.

Työntekijäpuolella pelätään, että sääntelyn purkamisen nimissä työntekijöiden oikeudet uhrataan. Pelko on aiheellinen, sillä komission mielestä keventämisen varaa löytyy työlainsäädännöstä. Byrokratian keventämispyrkimysten varjolla saatetaan jäädyttää hyvätkin hankkeet.

EU on toiminut pitkälti suuryritysten ehdoilla. Suurin osa työpaikoista syntyy kuitenkin pk-yrityksiin. Suuryritysten edustajat hallitsevat esimerkiksi komission asiantuntijaryhmiä.

Edistysaskel olisi jo se, että pienyrittäjät saisivat äänensä kuuluville EU-byrokratian rattaissa nykyistä paremmin. Pienten ja keskisuurten yritysten taakka ei kevene, jos ne eivät edes saa ääntään kuuluviin.

Yritystoiminnalle on luotava kunnon mahdollisuudet eikä toimintaa pidä rajoittaa tarpeettomasti. Taloudelliset vapaudet eivät kuitenkaan voi ajaa ihmis- ja perusoikeuksien yli. Sisämarkkinoiden vastapainoksi tarvitaan reilut työelämän pelisäännöt.

Anneli Jäätteenmäki

Kirjoitus on julkaistu Ilkka.fi Kolumnit -sivulla 11.12.2013.