ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Jos joku luulee, että Kreikan ongelmat ratkaistiin vaaleilla, erehtyy pahan kerran. Edessä on pitkä tie. Kreikka maksaa harharetkiensä kustannuksia vielä vuosikausia. Eikä lopputulosta tiedä kukaan.

Kannattaa katsoa myös historian opetuksia. Niin kauan kuin valtioilla on ollut ulkomaanvelkaa, on ollut myös velkakriisejä ja valtioiden konkursseja.

Kreikassakaan ei ole nyt mikään aivan uusi ja outo tilanne. Kreikka on ennen nykyistä kriisiä ajautunut jo kuusi kertaa velkojen uudelleen järjestelyyn eli vuosina 1826, 1829, 1843, 1860, 1893, 1932.

Kalliiksi olisi käynyt suomalaisille veronmaksajille, jos Suomi olisi joka kerta ottanut siivun Kreikan ja muiden eurooppalaisten maiden kriisiveloista itselleen.

A-studion selvityksen mukaan suuria velkakriisiaaltoja on ollut noin 50 vuoden välein 1800-luvulta lähtien. Ranska on tehnyt jopa kahdeksan konkurssia parin sadan vuoden aikana, Espanja kuusi kertaa.

Suomi on harvoja poikkeuksia. Suomen valtio ei ole koskaan joutunut velkojen maksukyvyttömyystilaan.

Velkakriisit on aina ratkaistu samalla kaavalla. Velat on joko jätetty kokonaan maksamatta tai niistä on maksettu vain osa. Niin tälläkin kertaa.

Euroopan velkakriisi kuitenkin eroaa aikaisemmista kriiseistä merkittävästi. Ennen velkoja ei ole jaettu muiden maiden kesken. Niin ei pitäisi tehdä tälläkään kertaa.

Miljardien jatkuville tukipaketeille täytyy tulla loppu. Ylen kyselyssä osa suomalaisista talousviisaista arvioi, että Suomen veronmaksajien tuki Euroopan kriisimaille ja -pankeille ei välttämättä pääty koskaan.

EU-johtajat ovat kokoontuneet 28 kertaa kriisikokouksiin. Ulos on tultu toiveikkaina ja kansalaisille on vakuutettu, että markkinavoimista on saatu niskalenkki. Todellisuudessa kriisi on laajentunut ja syventynyt. On jääty omasta niskalenkistä siltaan.

Stressitestit tehtiin kaksi kertaa. Ne osoittivat, että eurooppalaiset pankit olivat kunnossa. Jälkeenpäin on helppo todeta, että testit olivat pelkkää ajanpeluuta.

EU-johtajat ovat epäonnistuneet. Ja nyt Euroopan liittovaltion kannattajat näkevät tilaisuutensa tulleen. Osalle finanssikriisi on mahdollisuus keskittää valtaa ja kehittää Euroopan liittovaltio. Mitä syvempi kriisi, sitä enemmän valtaa EU:lle, kulkee ajatus.

Euroopan suuri kehityslinja nyt on jakaa velat ja keskittää valta. Tätä linjaa on käännettävä 180 astetta ympäri: vastuu veloista pitää jakaa velallismaille ja valta pitää hajauttaa.

Kriisin vaikutukset Suomeen ovat merkittäviä. Mikäli Suomen valtiolle tulee tappioita, joutuvat veronmaksajat siitä vastuuseen. Suomeksi tämä tarkoittaa tuntuvia veronkiristyksiä.

Hallitus ei ole valmis kiristämään verotusta parantaakseen kansalaisten terveyspalveluita, mutta se takaa Espanjan pankit.

Alussa sanottiin, että pieniä maita voidaan tukea, mutta EU:n rahkeet eivät riitä Espanjan ja Italian pelastamiseen. Nyt on piikki avattu. Ja pääministeri Katainen levittelee käsiään.

Jokaisen jäsenmaan on vastattava omista veloistaan. Eurobondit antaisivat kriisimaille mahdollisuuden jatkaa velanottoaan.

Uusia sääntöjä ei tarvita, jos nykyisiäkään ei noudateta. Uusia valvojainstituutioita ei tarvita, jos nykyisetkään eivät hoida hommiansa.

Liittovaltio ei ole ratkaisu Euroopan talouskriisiin.