EU, Suomi ja avoimuus
Eurovaalien ehdokasasettelu on nyt vilkkaimmillaan. Kun ehdokkaat ovat selvillä, päästään toivottavasti keskustelemaan asioista. Mitä me suomalaiset haluamme EU:lta, mihin suuntaan haluamme unionia kehittää?
Nostan esille yhden asian, johon haluaisin muutosta sekä EU:ssa että Suomessa. Päätöksentekoon pitää saada lisää avoimuutta.
Eräs aktiivinen kansalainen kirjoitti minulle, että avoimuus kirjattuna julkisen vallan ohjesääntöihin tarkoittaa usein sitä, että avoimuus on tullut kirjatuksi ja voidaan unohtaa. Näinhän se on, valitettavasti.
Suomessa avoimuudella ylvästellään, mutta ei oikein aihetta olisi. Avoimuusasioissa Suomen hallitus on kuin Euroopan komissio. Juhlapuheissa avoimuuden tärkeyttä korostetaan, mutta käytännössä teot ovat päinvastaisia.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi valtiovarainministeriölle pari viikkoa sitten harvinaisen huomautuksen Suomen ja Kreikan vakuuspaperien salailusta sekä asianajotoimiston käytöstä julkisuuslain tulkinnassa. Huomautus on vakava.
Ministeriöiden tehtävä on tuntea julkisuuslaki ja noudattaa sitä. Lain tulkitsemiseen ei tarvita kallista ulkopuolista apua. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen olisi voinut kysyä oikeuskansleriltakin tulkinta-apua, mutta ei kai tullut mieleen.
Hallitus julkisti Suomen ja Kreikan vakuuspaperit vasta korkeimman hallinto-oikeuden vaatimuksesta. Myös EU-tasolla on valitettavan yleistä, että asiakirjoja joudutaan vaatimaan oikeusteitse. Suomikin on vuosittain mukana useissa EU-oikeustapauksissa vaatimassa asiakirjoja avoimiksi.
Euroopan komissiokin julkistaa asiakirjat valitettavan usein vasta tuomioistuimen päätöksellä. Ja aina se ei noudata edes sen suosituksia. Komission pitäisi edistää avoimuutta oma-aloitteisesti.
EU-tuomioistuin on korostanut, että EU-instituutioiden oikeuspalvelujen lausuntojen pitää lähtökohtaisesti olla julkisia. Tätä komission tuntuu olevan vaikea uskoa ja noudattaa.
Tämä on valitettavaa, sillä oikeuspalvelujen lausunnoissa määritellään muun muassa EU:n ja jäsenmaiden välistä vallanjakoa. Se ei ole aina yksiselitteistä. Esimerkiksi energiatehokkuusasioissa energia-asiat kuuluvat jäsenmaiden ja EU:n jaetun vallan piiriin.
Lainsäätäjät viittaavat usein oikeuspalvelujen lausuntoihin. Esimerkiksi Suomen hallitus on vedonnut komission oikeuspalvelun kantaan Etelä-Suomen maatalouden kansallisen tuen 141 artiklan tulkinnassa.
Vuodelta 2008 peräisin olevasta oikeuspalvelun lausunnosta selviää, että komission kanta ei ole muuttunut asiassa mitenkään.
Komission oikeuspalvelun kanta oli kielteinen asiaan myös vuonna 2008. Siitä huolimatta Suomi neuvotteli 141-maataloustuelle jatkon kuten aina aikaisemminkin. Oikeuspalvelun näkemyksen mukaan tuki on tilapäistä, vaikka sitä ei 141-artiklassa mainita.
Mikä asiassa on muuttunut vuodesta 2008? Ainoastaan se, että Suomen hallitus on nyt ensimmäisen kerran asettunut asiassa komission puolelle.
Tätä Suomen hallitus ei ole halunnut julkisuudessa kertoa. Avoimuuden ansiosta asia paljastui. Avoimessa yhteiskunnassa salaisuuksia on vähän.
Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko
Kirjoitus on julkaistu Ilkassa