EU näpertelee talouskriisin keskellä
EU:ssa ajetaan läpi mahdottomalla kiireellä uutta taloussopimusta, jonka virallinen nimi kalskahtaa komealta: “Sopimus vakaudesta, koordinaatiosta ja hallinnosta.”
Suomen hallitus on asiassa tuuliajolla. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä sopimus on parhaimmassakin tapauksessa tarpeeton ja pahimmassa tapauksessa vahingollinen, ja Suomen olisi perusteltua vastustaa koko sopimusta ja ainakin itse jäädä sen ulkopuolelle.
Pääministeri Jyrki Kataisen vastaus Tuomiojalle on tyly: “Se on hänen yksityisajatteluaan ja olen hänen kanssaan täysin eri mieltä.” Hallituksen rivit ovat sekaisin.
Pelkään pahoin, että EU on jälleen kerran luomassa sääntöjä, joita kenenkään ei ole alun perinkään tarkoitus noudattaa.
Jäsenmaiden rakenteellinen budjettivaje ei saa ylittää 0,5 prosenttia kansantuotteesta, vaatii luonnos uudesta taloussopimuksesta. Taloustieteilijöillä on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miten rakenteellinen budjettivaje pitäisi laskea. On kuitenkin selvää, että tällä hetkellä melkein kaikki jäsenmaat Suomi mukaan lukien rikkovat sääntöä.
EU:n uuden taloussopimuksen on tarkoitus nostaa Eurooppa ylös talouskriisistä. Epäilen tuleeko näin käymään.
Kyseessä on hallitusten välinen sopimus. Täten esimerkiksi europarlamentti ei ole sopimusosapuoli. Sillä on kuitenkin neuvotteluissa neljä tarkkailijaa.
Europarlamentin perussopimus- ja talousvaliokunnat järjestivät myöhään maanantai-iltana yhteisen kuulemistilaisuuden uudesta taloussopimuksesta.
Suuri osan mepeistä piti sopimusta tarpeettomana. Se ei ratkaise talouskriisiä.
EU onkin pahasti hakoteillä talouskriisin ratkaisemisessa. Se näpertelee uutta taloussopimusta, joka ei käytännössä tuo mitään uutta lääkettä talouskriisin ratkaisemiseksi.
Mikäli EU:n nykyisiä sopimuksia olisi noudatettu, esimerkiksi Kreikan ja Italian talouksilla ei olisi suurta hätää. Jos maissa olisi tämän lisäksi vielä noudatettu lakeja ja kerätty kaikki valtiolle kuuluvat verot, maiden taloudet olisivat nyt erinomaisessa kunnossa.
On arvioitu, että pelkästään italialaisilla on noin 500 miljardia euroa verottamatonta pääomaa veroparatiiseihin piilotettuna. Kansallisten valvojien yhteistyötä on lisättävä merkittävästi ja veroparatiiseja kohtaan on käytettävä selkeitä pakotteita.
EU:n on keskityttävä olennaiseen: veroparatiisien poistamiseen, uusien työpaikkojen luomiseen ja talouden uudelleen kasvu-uralle saattamiseen