ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroviisut järjestetään ensi kuussa Bakussa, Azerbaidzhanissa. Maa ja sen ihmiset ovat tuttuja, sillä olen töiden puitteissa vieraillut siellä usein. Vastaan Euroopan parlamentissa Azerbaidzhanin ja EU:n assosiaatiosopimusneuvottelujen seuraamisesta.

Olen nähnyt, kuinka suuri ja merkittävä asia Eurovision laulukilpailujen järjestäminen vasta 20 vuotta sitten itsenäisyytensä takaisin saaneelle maalle on. Se on kunniatehtävä.

Muistan hyvin, kuinka tärkeä juttu Lordin euroviisuvoitto oli Suomelle – ja Rovaniemelle – vuonna 2006. Omat viisut saatiin järjestää seuraavana vuonna. Suomeen tuli viisuturisteja ja Helsinki sai näkyvyyttä. Euroviisut oli iso juttu.

Erityisen iso juttu se on Itä-Euroopassa, joka koki kovia kommunismin puristuksessa. Euroviisut antavat mahdollisuuden erottautumiseen sekä oman kulttuurin ja identiteetin esittelyyn. Viisut ovat myös kulttuurien kirjon juhlaa.

Azerbaidzhan kehittyy ja vaurastuu nopeasti. Vaurauden merkit viisuturistit voivat nähdä Bakun rantabulevardilla, jonka rakentamisessa aikaa ja rahaa ei ole säästetty. Energiaa myyvä ja sillä rikastunut Azerbaidzhan kiinnostaa myös Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita.

Azerbaidzhan on saanut euroviisujen alla myös kielteistä näkyvyyttä. Ihmisoikeusjärjestöt ja Euroopan parlamentti ovat nostaneet esille Azerbaidzhanin poliittiset vangit.

Opposition liikkumatila on pieni ja toisinajattelijoita on heitetty vankilaan. Yhteiskunta kehittyy vain, jos ihmisoikeuksista pidetään huolta.

Euroopan parlamentti seuraa tarkasti EU:n ja Azerbaidzhanin välisiä neuvotteluja ja laati asiasta hiljattain päätöslauselman. On hyvä, että EU haluaa tiivistää yhteistyötä Azerbaidzhanin kanssa. Parhaiten asioita edistetään yhteistyöllä ja keskinäisellä vuoropuhelulla.

Ongelmista pitää puhua, ja on tärkeää, että azerbaidzhanilaiset, sekä hallinnon että opposition edustajat, ovat keskusteluissa mukana. Keskusteluja on käytävä heidän kanssaan, ei heidän ohitseen tai yli.

On muistettava, että poliittinen kulttuuri on maassa hyvin erilainen kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Azerbaidzhan oli osa Neuvostoliittoa vuosikymmenten ajan. Maassa on edelleen myös klaanikulttuurin piirteitä. Historia on läsnä ja asiat muuttuvat hitaasti.

Azerbaidzhan ei ole ihmisoikeusrikkomustensa kanssa suinkaan yksin. Vähemmistöjä sorretaan edelleen monessa EU:n jäsenmaassakin. Esimerkiksi ensi kesänä olympialaiset järjestävässä Britanniassa vangeilta on evätty oikeus äänestää.

Azerbaidzhanin demokratisoituminen riippuu azerbaidzhanilaisista itsestään. Jotkut heistä ovat panneet itsensä likoon ja maksaneet siitä kovan hinnan. Poliittiset vangit Azerbaidzhanissa ansaitsevat eurooppalaisten tuen.

Politiikkaa ei pidä unohtaa, mutta kulttuurista ja musiikista voimme nauttia. Iloitkaamme Bakun euroviisuista. Euroviisujen boikotti ei ole oikea tie kohti Azerbaidzhanin todellista demokratiaa.