ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Kaleva otti pääkirjoituksessaan (7.4.) kantaa kansainvälisen asekaupan kasvamiseen. Talous- ja velkakriisistä huolimatta se kasvaa.

Heinäkuussa YK:n jäsenmaat neuvottelevat kansainvälisestä asekauppasopimuksesta. Tänään Euroopan parlamentti otti äänestyksessä kantaa sopimukseen. Sopimusta tarvitaan, koska tavanomaisten aseiden kaupalle ei ole yhteisiä sääntöjä.

Euroopan unioni on yksi maailman suurimmista aseiden valmistajista ja toimittajista. Joka kolmas myyty ase on EU:sta. Seitsemän kymmenestä suurimmasta aseiden viejästä on EU:n jäsenvaltioita.

EU-mailla on yhteiset säännöt kolmansien maiden käytävään asekauppaan. Muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta on sovittu yhteisesti. Sääntöjä on kuitenkin noudatettu vaihtelevasti.

Suomen hallitus salli suomalaisen asevalmistajan myydä aseita Saudi-Arabiaan ja Ruotsin hallitus ja viranomaiset olivat hiljaa ruotsalaisen asevalmistajan hankkeesta rakentaa asetehdas samaiseen maahan. Vain reilu vuosi sitten Saudi-Arabian tankit lähetettiin naapurivaltio Bahrainiin, kun bahrainilaiset osoittivat mieltään Arabikevään innoittamina.

Kaikesta huolimatta EU-maiden tavoitteet neuvotteluissa ovat kunnianhimoisimmasta päästä jos vertaa varauksellisemmin sopimukseen suhtautuviin Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Venäjään tai arabivaltioihin. Myös Eurooppalainen aseteollisuus kannattaa YK:n sopimusta.

Yhdysvallat ei halua sopimuksen koskevan metsästys- ja urheiluaseita eikä ammuksia. Niiden ottaminen mukaan on kuitenkin tärkeää Afrikan maille, joissa näitä aseita käytetään sisällissodissa ja etnisissä konflikteissa. EU tukee Afrikan maiden linjaa.

Venäjän ja Kiinan kannat asekauppasopimukseen ovat vielä arvoitus. Vaikuttaa siltä, että maat laittavat korttinsa pöydälle vasta heinäkuun neuvotteluissa.

Kansainvälisessä sopimuksessa tulee olla selkeät ja tiukat kriteerit aseiden siirroille. Sopimusosapuolten on otettava luvituspäätöksiä tehdessään huomioon erityisesti ihmisoikeudet ja kansainvälinen humanitäärinen oikeus. Aseiden vienti on estettävä maihin, jotka käyttävät niitä vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten kansanmurhaan.

Sopimukseen ei todennäköisesti tule kansainvälistä sanktiojärjestelmää, vaan rangaistukset jäävät jäsenmaiden vastuulle. Sopimuksen avulla voidaan kuitenkin tehostaa asekaupan valvontaa. Maiden tulisi jatkossa raportoida kaupoista ja julkistaa myönteiset luvituspäätökset ja niiden perustelut. Ilman avoimuutta sopimus uhkaa jäädä tyhjäksi kirjaimeksi.

Julkaistu Kalevassa 15.6.2012